Muuttopuuhia

Käsillä on muutto uuteen kotiin. Ei kauas, vaan saman Puijon mäen toiselle syrjälle. Paljon siinä kuitenkin on puuhaa.

Käymme kriittisesti läpi tavaroita. Onko tuotakaan natvaletta oikeasti tarvittu viime vuosina? Viekö tuo vain tilaa? Mikä mahtuu mukavasti? Mistä on iloa, mille tarpeellista käyttöä?

Pitäisi muuttaa usein, niin oppisi luopumaan turhasta tavarasta.

Pogostan hiihto 2012

Terveisiä Pogostan hiihdosta!

Neljäntenä vuonna peräkkäin sen hiihdin. 30 km perinteistä. Keli luistava, tunnelma hyvä, huolto pelasi ja maisemat mahtavat.

Vuosien mittaan olen oppinut hitaasti kiiruhtamisen taidon. Rauhalliseen tahtiin (noin 3.39 koko matka eli 8 km/h) ehtii jutella, katsella maisemia, pysähtyä kaikessa rauhassa  huoltopisteissä. On myös mukava tulla maaliin hyväkuntoisena naureskellen sen sijaan että lyyhistyy heti maalilinjan jälkeen. Muutama tarvitsi piipaa-auton kyytiäkin.

Ihmisluonto nyt on sellainen, että monen kannustimena on kilpailu, kelloa, kaveria tai jotakin muuta vastaan. Minulle riittää osanotto ja se että maalivaatteen nähdessäni tiedän taas mukavasta urakasta selvinneeni.

Näillä vuosilla palautumiseen kannattaa varata aikaa ja konstinsa.

Tarpeetonta tietoa ei pidä kysellä

Minua on pitkään ihmetyttänyt, miksi kaikissa mahdollisissa yhteyksissä kysytään sukupuolta.
Todella harvoin tulee vastaan kaavake, jossa sitä ruksin kohtaa ei olisi heti alussa.

Mutta jos vaihtoehtoja on vain mies tai nainen, ollaan metsässä. Sattuneesta syystä tunnen paljon ihmisiä, joita tuollainen jako vaivaa. He kaipaisivat lisää vaihtoehtoja.

Vaikkapa näin:

Vastaaja on
o mies
o nainen
o matkalla mieheksi
o matkalla naiseksi
o vaihtelee
o siltä ja väliltä
o ei osaa sanoa
o jotakin muuta, mitä

Tai jos jätettäisiin tarpeettoman tiedon keruu pois. Senkö täyteistä se postimyyntiin tai hammaslääkäriin kuuluu, onko asiakas mies, nainen tai jotakin muuta

Läträän postimerkkejä

Filatelia on harrastus, joka ei ihan kaikille avaudu.

Viime viikkoina olen selannut internetin postimerkkiluetteloita ja järjestänyt valtavaa kasaa japanilaisia merkkejäni. Pikku hiljaa ne löytävät paikkansa albumien taskuista.

Siinä oppii kaikenlaista. Ensinnä ehkä maan postitaksoja, mutta pian myös näkemään, miten sota-ajat vaikuttivat paperin laatuun, milloin alkoi tulla värejä enemmän, miten kullakin maalla on omia kansallisia erityispiirteitään. Japanissa näyttää olevan arvossaan esitellä oman maan kulttuuriperinteitä ja niistä erityisesti puupiirroksia ja temppeleitä. Tietysti myös esim. tekniikan kehitys ja merkittävät ihmiset on merkille pantu.

Suuri ja mahtava naapurimaamme, mikä sen nimi nyt olikaan, taas harrasti puolen lakanan kokoisia näyttäviä juhlamerkkejä ja toisaalta aatteen paloa henkiviä iskulauseita postimerkeissään.

Pieni ja sisukas Suomi taas oli 1980-luvulle asti maltilinen ja arvostettu julkaisija. Nykyiset hirmuiset määrät postinkulun kannalta tarpeettomia julkaisuja ovat aiheuttaneet tietynlaisen turtumusinflaation, ja moni keräilijä on jättäytynyt markka-ajan merkkeihin.

Mutta jos saat käsiisi esim. LaPe-luettelon Suomen postimerkeistä, niin selaapa sitä! Kaikenlaista ne merkit kertovat. Maailmanlaajuisesti taas esim. freestampscatalogue.com antaa käsityksen haluamasi valtion tai muun julkaisijan valikoimasta.

Ei eroteta ketään - rakennetaan yhdessä

Eräs minän defensseistä eli puolustuskeinoista on projektio. Siinä ongelma siirretään itsen ulkopuolelle, usein toiseen ihmiseen, ryhmään tai yhteisöön.

Nettikeskusteluissa olen viime aikoina törmännyt ehkä pieneen mutta sitäkin äänekkäämpään ja useammin kirjoittelevaan joukkoon, jonka mukaan kirkko olisi nyt ajamassa ulos uskollisimmat jäsenensä.

Olen oikeasti yrittänyt ymmärtää, keitä kirkosta oltaisiin ajamassa ulos. En ole löytänyt ensimmäistäkään ryhmää. Ei vanhalestadiolaisia, joiden parissa on ilmennyt hämmästyttävä määrä peiteltyjä pedofiliatapauksia. Ei edes Luther-säätiötä, vaikka se monin eri tavoin rikkoo kirkon  oppia ja järjestystä esim. omalla piispallaan ja papistollaan kirkon sisällä.

Valittajien joukkoa näyttäisi karkeasti yhdistävän tietty arvokonservatiivisuus. Homoseksualismi olisi syntiä, Raamattua tulisi tulkita vain heidän tavallaan, naisia ei saa vihkiä papeiksi, on otettava jyrkkä kanta kaikkeen maailmalliseen.

Kun tällaiset ihmiset murehtivat sitä, että kirkko ajaa heidät ulos, ei kyse ole oikeastaan kirkon toiminnasta, vaan heidän omastaan. Siis se projektioilmiö. Siirretään aktiivisen toimijan ja syyllisen osa kirkolle, heittäydytään itse uhreiksi. Takana on huonosti peitelty uhkaus itse erota. Joillakin mukana voi olla myös pelkoja, pettymyksiä katkeruuttakin.

Itse toivoisin, että me erilaisen Luojan luomat osaisimme toinen toisemme kunnioittamisessa kilpailla keskenämme ja rakentaa siltoja, ei erottavia muureja. Kirkkoa ei nyt kehitetä jyrkin äänenpainoin, vaan kuuntelemalla ja aidosti keskustelemalla, ehkä omat itsekkäät pyyteet sivuun pannen ja miettien yhteistä hyvää.

Aurinko armas sa, saattaja kevätsään...

Kohta viikko on nautittu aurinkoisista päivistä täällä Kuopiossa. Niin kai muuallakin Suomessa.

On se vain merkittävä asia myös mielialan kannalta. Pitkään kärvisteltiin pimeässä tai hämärässä, ja nyt tuntuu joka paikka tulvivan valoa.

Kevät kurkkaa jo ovelta, vaikka tänäkin aamuna Savilahden mittauspiste kertoi tylyt lukemat - 18. Iltapäiväksi voi lauhtua viitisentoista astetta.

Saisivat hiihtokelit pysyä Pogostan hiihtoon 17.3.2012 asti.

Älä jämähdä tuoliisi

Muutama viikko sitten yksi iskias-hermoni ilmoitti olemassaolostaan. Selvisin vähällä. Kävelin irvistellen nelisen päivää.

Tyypillinen syy moneen selkävaivaan on väärä työasento. Ollaan kumarassa, kurkotellaan, joskus ollaan liian pitkiä aikoja samassa asennossa. Useimmille se ajan mittaan aiheuttaa harmeja. Joku saa niskan tai hartiat jumiin, toisille taas alaselkä huutaa kostoa. Eikä se ryhtivirhekään kauniilta näytä, vaikka ei heti kipuja aiheuttaisi.

Miten sitten harmeja hoitaa tai ehkäistä?

Ensinnäkin: Älä jämähdä siihen tuoliisi. Nouse siitä, liiku. Käy toimiston toisessa päässä, kopiokoneella tai ties missä, vaikka ei olisi niin asiaakaan. Tai ainakin vaihda usein asentoa, mieti miten olisi hyvä olla, venyttele. Ja ajattele mukavia!

Toiseksi: Harrasta liikuntaa ja voimistelua muutenkin. Kroppa voi hyvin, kun sitä sopivasti rasittaa ja rasituksen jälkeen auttaa palautumaan.

Kolmanneksi:  Katso kriittisesti sitä tuoliasi. Vieläkö siitä on palvelukseen? Vai olisiko tuo ryhtinsä menettänyt ja johonkin tilapäiskäyttöön joutava? Kurkkaa myös tuolin sivuille ja alle. Onko siellä säätövipuja ja -pyöriä? Milloin viimeksi käytit niitä? Tiedätkö, mikä vaikutus niillä on? Moni jättää säädöt käyttämättä ja tuskailee esim. riittämättömän reisi- tai alaselkätuen puutteessa, vaikka ne helposti saisi.