Tolokun immeisiä

Nuori tuli leiriltä ja järjestettiin juhlat.

Ei tultu kirkon ja konfirmaation kautta, koska kyseessä oli Prometheus-leiri.

Vieras päivitteli: - On se kauheaa, mihin tämä maailma on menossa.

Toinen viisas uskoi tietävänsä: - Voi voi, nyt et pääse kummiksi, et seurakuntaan töihin eikä kirkkohäitäkään tipu.

Päivän sankari totesi rauhallisesti: - Minä olen kyllä menossa rippileirille kolmen viikon päästä. Käyn nämä molemmat, kun kiinnostaa.

Pisteet nuorelle. Ajateltavaa meille muille. Eipä hökäistä omaa tulkintaa heti kättelyssä, vaan kuunnellaan ensin, mitä asianomainen itse sanoo.

Aina ei mummi tai ämmi pääse

Minulla on Birgitan kanssa kahdeksan lastenlasta. Jos Luoja suo, kohta yhdeksän. Aivan ihana juttu.

Se mitä en loppuun asti ymmärrä, on monet kutsut isovanhempina osallistumaan erilaisten kerhojen, harrastusryhmien ja koulujen juhliin tai teemapäiviin yhdessä lapsenlapsen kanssa. Nyt mummot ja vaarit mukaan!

Siinä kun on ajatusnyrjähdys, että kaikki isovanhemmat asuvat siinä nurkalla ja ovat eläkkeellä tai muuten vapaita tulemaan milloin vain.

Mielellämme osallistuisimme, mutta kun me nykyajan kuusikymppiset emme ole kotinurkissa vapaina kyyhöttämässä, vaan joudumme/saamme tehdä töitä. Vielä ehkä 5-7 vuotta.

Emme tuosta vain voi ottaa vapaata ja lähteä satojen kilometrien reissuun, vaikka mieli tekisikin. Lähimmät lastenlapset kun asuvat 150 km:n päässä, muut lähemmäs 300:n.

Enkä tällä suinkaan moiti tilaisuuksien järjestäjiä. Kiva kun niin teette. Mutta ymmärtäkää myös niitä mummuja ja vaareja, jotka eivät voi tulla.