Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Erilainen vuorokausirytmi


Lienenkö outo ainoa, josta tuntuu, että yhteiskuntamme on muutamassa vuosikymmenessä harpannut vuorokausirytmissä monta askelta kohti yöelämää?
Olen ikäni ollut aamuvirkku, neljän-viiden maissa heräävä ja aamuhetkistä nauttiva. Vielä 1960-luvun kansakoulussa sitä pidettiin suositeltavana elämäntapana. Aamuvirkun tavat pitivät talon pystyssä, iltakukkujien taas epäiltiin vievän kaiken turmioon.

Kun unentarve ei riipu siitä, mihin aikaan herää, on aamuvirkun mentävä suhteellisen aikaisin nukkumaan. Tai siis aikaisin nykymittapuun mukaan. Viimeistään iltakymmeneltä silmiä luppasee jo raskaasti.
Olisi siis ihan mukava todeta, että kello löi jo viisi, lapset herätkää. Aamukirkkoon olen aina valmis. Vastapainoksi jotkut ovat ihmetelleet, miksei minua näy yömessuissa, jotka ovat niin suosittuja. Vastaus on helppo: minä nukun silloin.

Olen saanut kutsuja tilaisuuksiin, jotka alkavat klo 20 tai 21, joskus vielä myöhemmin. Olen kohteliaasti kiittänyt ja todennut, etten niin myöhään jaksa osallistua. Oma sisäinen kello kun on jo aloittanut rauhoittelevan valmistautumisen yöpuulle.
Toisaalta tuo rytmitys jättää kaltaiseni osattomiksi monesta mielenkiintoisesta. Tapahtumien ohella moni TV:n ohjelma, joista erityisesti ajattelen elokuvia, jää näkemättä. Asialliset rainat kun alkavat klo 21 tai myöhemmin. Tiedän, että takana on mm. ajatuksia lasten suojelemisesta, mutta kyllä ne vesselit näkevät enemmän järjetöntä väkivaltaa uutislähetyksissä.

Aamuvirkkujen ja illantorkkujen puolesta pyydän ymmärrystä maailmassa, jonka rytmi vain pakenee kauemmas kohti iltayön elämää.