Näinä aikoina on keskusteltu siitä, saako samaa sukupuolta olevan parin vihkiä kirkollisesti, kun yhteiskunnan laki muuttuu 1.3.2017 alkaen.
Kirkon johto on ohjeistanut pappeja, että pitää olla maltillinen eikä käydä vihkimään.
Perusteluna on mainittu tähänastinen vähäinen (!) keskustelu ja selvitystyö, perinne, itsestäänselvyys ja kirkollisten toimitusten kirjan maininnat sulhasesta ja morsiamesta. Kirkkolaki ja kirkkojärjestys eivät aseta sukupuoliehtoa.
Ymmärrettävästi mies- ja naisparit, jotka ovat lain muutoksesta iloinneet, ovat pettyneitä, kun kirkko ei noudatakaan yleistä lakia, vaan heidän kokemuksensa mukaan tuntuu etsimällä etsivän perusteita toimia toisin.
Sattuneesta syystä sitä pahaa oloa kaadetaan minun niskaani.
Olen kuullut useamman ihmettelyn siitä, miten kirkko voi tuomita osan jäsenistöstään toisen luokan jäseniksi, joilla on yhtäläiset velvollisuudet, mutta pienemmät oikeudet. Ennen kaikkea ei olisi oikeutta solmia avioliittoa kirkollisesti.
Kirkkojärjestyksen 1: 4 § 1 momentin säädös on mielenkiintoinen: "Kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan tarjoamista eduista kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten mukaisesti."
Tähän täytynee selvyyden vuoksi lisätä, keitä konfirmoituja kirkon jäseniä oikeudet eivät koske.