Uskotko Jumalaan vai Raamattuun?

Törmään usein kristittyihin, joille tuntuu usko Raamattuun olevan tärkeämpää kuin usko Jumalaan.

Minusta sen pitää olla toisin päin. Jumala on ykkönen. Hänestä ja hänen tahdostaan kertova kirja ei ole uskon kohde, vaan sillä on välinearvo.

Toki asia ei ole noin yksinkertainen, vaan jännitteinen. Toisaalta emme tune Jumalan tahtoa juuri muualta kuin Raamatusta. Raamattu on usein myös kriteeri, jolla siilataan pois harhaopit.

Mutta silti: se on väline, se on kirja.

Usko kohdistukoon kolmiyhteiseen Jumalaan.

Ihme juttu

Eräällä keskustelupalstalla yritin selvittää kantaani Jeesuksen tekemiin ihmeisiin. Se ei vielä ole loppuun asti selvä.

En kiistä ihmeitä enkä keksi miksi pitäisikään. Ei kaikea tarvitse järjellä selittää.

Kuitenkin tuntuu, että ihmeteot ovat Raamatussa lähinnä pakollista rekvisiittaa, apuvälineitä alleviivaamaan jotakin muuta kuin itseään. Vaikkapa osoittamaan, että muuan nasaretilainen toimii Jumalan asialla. Se pääasia ei kuitenkaan ole ihme, vaan se henkilö, johon ihme liitetään.

Antiikki oli täynnä ihmeitä tekeviä jumalallisia ihmisiä, theios aneer, kuten Apollonios Tyanalainen. Heistä monista kerrotaan myös "mahdottomia ihmeitä" kuten luonnonjärjestykseen puuttumista. Niinhän Jeesuskin ruokki tuhanet yhden pojan eväillä, tyynnytti myrskyn ja herätti kuolleita.

Myös neitseestä syntyviä jumalan poikia oli useita. Ehkä se kuului tuolloin asiaan.

Entä kuollut ja ylösnouseva Jumala? Tavallaan sekin oli tuttu, mutta yleensä kyse oli vuoden kierrosta ja toistuvuudesta. Vaikkapa Attis ja Kybele. Ba'al. Mithra.

Sen sijaan häpeällisesti teloituspuulla kuoleva Jumalan poika on uutuus. Tai se, että tuolla ristin tapahtumalla on pysyvä merkitys. Ja että kaiken häpeän jälkeen tuo teloitettu sitten ilmestyy elävänä!

Jos henkilökohtaiselle tasolle mennään, niin suurimpia ihmeitä taitaa olla se, että minä uskon.

Muutoksen tuulia kirkossa?

Kuopion hiippakunnan kirkkoherrat ja talouspäälliköt ovat koolla 11.-12.10.2011. Muutama esiin noussut ajatus:

- Kun seurakuntien rahat vähenevät, päästään eroon monitouhuisuudesta ja löydetään olennaisin
- Seurakunta voisi olla puuhakerhon sijaan lepopaikka
- Onko sen toimintamallin aika lopuillisesti ohi, että ihmiset kutsutaan seurakunnan tiloihin harrastamaan seurakuntaa?
- Meillä on mobiiliyhteiskunta. Onko siinä paikoilleen jämähtänyt kirkko?
- Byrokratiatalkoot edelleen ajankohtaisia

Ole oma itsesi

Pidin maailman mielenterveyspäivänä 10.10.2011 luennon Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa, Snellmaniassa. Aiheena "Ole oma itsesi."

Muutama esiin tullut ajatus:

- Jos haluat elämääsi muutosta, muista että juuri tuota omaa tahtotilaasi tarvitaan
- Muutos voi tehdä kipeää - ja olla sen arvoista
- Elätkö omaa elämääsi vai säätelevätkö muut sitä?
- Millaisia rooleja kannat, omia vai vieraita?
- Jokainen voi kehittyä ainakin jossakin määrin
- Pelkojen kohtaaminen tekee kummasti ne pelot tai pelkojen aiheet pienemmiksi

Erilaisuus on elämän rikkautta

Käyn Helsingissä jälkitarkastuksessa erikoislääkärin luona. Uskon, että kaikki on kunnossa.

Mukavalta tuntuu, että sain yhdistettyä käyntiini neljä luentotilaisuutta koululaisille ja opiskelijoille. Pääsen puhumaan erilaisuudesta ja sen merkityksestä.

Paljon on jo saavutettu, jos nuoret ymmärtävät, ettei erilaisuus ole uhka, vaan mahdollisuus ja elämän rikkautta.

Erilaista ei siis tarvitse syöstä kalliolta alas (muinaissuomalaisten vanhuspoliittinen ratkaisu), vaan hänestä ja häneltä voi vaikka oppia jotakin.

Eikä tarvitse puhua vain erilaisuuden sietämisestä, suvaitsemisesta tai hyväkstymisestä. Voidaan reilusti puhua tasa- ja moniarvoisesta yhteiskunnasta.

Kaiken kehityksen ehto on valmius muutoksiin, vaika kipeää tekisi. Ja asennemuutoksesta se alkaa.

Minullakin.