Tahallinen väärintulkinta

Sattuipa silmiin internetin keskustelupalsta Luterilaisuus (Suomi24). Kävi kuin nuorelle ylioppilaalle Vänrikki Stoolin alussa: - Mä luin rivin, luin kaks’, vereni tunsin kuumemmaks´.
Suoraan sanoen en tunnistanut palstan kuvaamaa luterilaisuutta. Muutama tökkäävistä havainnoista:

- Haukutaan nimeltä tai nimimerkiltä mainiten muita kirjoittajia. Alatyyliset solvaukset eivät ole sitä mitä kristilliseltä palstalta odottaisi. Pahan osan ovat saaneet myös arkkipiispa Kari Mäkinen ja Helsingin piispa Irja Askola, joita lyödään olan takaa.

- Kun keskustellaan luterilaisuudesta, toivoisi käsiteltävän sen olemusta, ei niinkään muiden suuntausten erinomaisuutta tai puheenvuoron käyttäjän omia kummallisuuksia.

- Monet ”keskustelijat” kaivavat likasangon pohjalta käsittämättömät fantasiansa, jotka usein liittyvät sairaaseen seksuaalisuuteen.

- Uskon ja teologian suhde nähdään vääristyneenä. Yliopistot tuottavat kirjaviisautta tai opettavat kumoamaan Raamatun. Jopa ylpeillään sillä, että on käyty vain kansa- tai peruskoulu eikä muuta kirjaa kuin Raamattu ole avattukaan. Järjen käyttöä pidetään pahana.

- Jos yrittää pahimpia tahallaan väärintulkintoja tai rajuja väitteitä oikoa, saa tulisen ryöpyn silmilleen. Ehkä siksi sieltä ovat asialliset keskustelijat kaikonneet.

Tietääkö joku asiallisen ja moderoidun luterilaista uskoa käsittelevän keskustelupalstan?

Näin tekee kunnon kristitty...

Miten hyvä kirkon jäsen olet?

Hurskas vastaus olisi, että enhän minä ole mitään, Herra sen tietää, hän yksin tutkii sydämet, armosta tässä käpistellän.

Hallinnollisempi vastaus löytyy kirkkojärjestyksen pykälästä 1:5. Sen mukaan ”Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteutumista.”

Toisen momentin mukaan ”Kirkon jäsenen tulee noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliitto säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan.”

No huh huh, johan tuossa on. Vaan mitenkäs tuon noudattamista valvotaan?

No eipä juuri mitenkään. Enemmän se on ihannepykälä. Hyvää ja kaunista toivotaan ja odotetaan, mutta ei valvota, miten sujuu, eikä räpsähdä rangaistus, jos antaa piut paut.

Viime aikoina pykälää on paremman puutteessa käytetty arvioitaessa papiston elämäntapoja ja sopivuutta työhön, vaikka lakikirja selvästi sanoo tämän koskevan kaikkia seurakuntalaisia.

Mutta eipä tuo haitanne, vaikka joskus miettisi, miten itse kukin kirkon jäsenen tehtävän täyttää.

Milloin kävit viimeksi kirkossa? Onko tullut luettua Jumalan sanaa? Onko lapsille opetettu edes iltarukous?