Katselen Espoon piispan vihkimystä. Paljon kaunista, perinteistä ja hyvää. Sisarkirkkojen edustus.
Mutta: Toisaalta julmettua pönötystä. Kaikki spontaanius visusti piilossa. Musiikki niin korkeatasoista, että satunnainen katsoja taatusti kokee vieraaksi. Voi kun olisi enemmän virsiä!
Näiden näkemysten ja perinteiden yhteen sovittaminen on vaikea ja hienovaraista tyylitajua vaativa asia. Ehkä myös pönötysjuhlia tarvitaan.
Minun sieluni olisi olossaan oikeassa, kun mukana olisi improvisointia, vähän virheitäkin, laaksoa ja kukkulaa, tilaa yllätyksille.
Sunausta uudelle piispalle!
