Tuli käytyä Tammiston Gigantissa, ja huh huh.
Kun nyt näyttää siltä, että ainakin joksikin aikaa muutan Birgitasta erilleen asumaan, on meidän tehtävä vähän pesän jakoa, että kummallakin on kaikki tarvittava. Käytännössä totesimme, että pitää ostaa uusi TV ja pesukone. Halvimmilla vaihtoehdoilla olisimme selvinneet noin 550 eurolla, mutta perheneuvottelun jälkeen päädyimme noin 930 euron pakettiin. Philps 32" ja Whirlpool 5 kg, jos joku on merkeistä kiinnostunut. Ne jäävät Birgitan huusholliin tänne Helsinkiin, minä otan Sonyn 26"ja Hooverin 5 kg Imatralle.
Kai te ymmärrätte, että tuntuu aika haikealta miettiä taas yksin asumista työn takia.
Minulle ja Birgitalle tulee itsenäisyyspäivänä 40 vuotta tutustumisesta ja ensi elokuussa sama aika seurustelun aloittamisesta. Ei se ollut rakkautta ensi silmäyksellä, vaan toisella. Silmäilyä on sitten kestänytkin, ja merkillinen kuminauha on vetänyt meidät jopa toisen kanssa seurustelun yrityksen jälkeen taas samaan kattilakuntaan.
Yhteiset tosi kivat lapset perheineen ovat elämämme suola.
Tulevana viikonloppuna meillä on yhteinen vetovastuu eräässä seminaarissa. Ei sekään onnistuisi, ellemme osaisi vaikeinakin aikoina pelata yhteen. Tottakai me osaamme riidellä ja mököttääkin, mutta myös sopia. Se vasta tärkeä taito onkin.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
tiistai 29. syyskuuta 2009
maanantai 28. syyskuuta 2009
Tieteentekoa tai ainakin yritystä
Viikko vierähtänyt, tokko mitään opittu.
Sain sen ensimmäisen tieteellisen artikkelin valmiiksi. Siinä selvitän Diakoniabarometri 2009 aineiston varassa, miten diakoniatyöntekijät työnsä ongelmakohtia kokevat, ja rohkenenpa ehdottaa muutamaa toimenpidettä tilanteiden helpottamiseksi. Siitä tuli viitteineen viisisivuinen kuten pitkin, ja sitä tarjotaan DT-aikakauskirjaan.
Se toinen artikkeli on vaativampi tapaus, hahmottelua siitä, miten diakonia on muuttunut 1989-2009 eli 20 vuoden syklissä, johon mahtuu mm. 2 lamaa. Toisaalta juuri vaativuus kiehtoo. Jo bibliografiaa tehdessä tähän kertyi aineistoa. Nyt se olisi analysoitava ja erotettava jyvät akanoista. Johtopäätöksiäkin pitäisi tehdä, ei vain deskriptiivistä kuvausta.
Sain sen ensimmäisen tieteellisen artikkelin valmiiksi. Siinä selvitän Diakoniabarometri 2009 aineiston varassa, miten diakoniatyöntekijät työnsä ongelmakohtia kokevat, ja rohkenenpa ehdottaa muutamaa toimenpidettä tilanteiden helpottamiseksi. Siitä tuli viitteineen viisisivuinen kuten pitkin, ja sitä tarjotaan DT-aikakauskirjaan.
Se toinen artikkeli on vaativampi tapaus, hahmottelua siitä, miten diakonia on muuttunut 1989-2009 eli 20 vuoden syklissä, johon mahtuu mm. 2 lamaa. Toisaalta juuri vaativuus kiehtoo. Jo bibliografiaa tehdessä tähän kertyi aineistoa. Nyt se olisi analysoitava ja erotettava jyvät akanoista. Johtopäätöksiäkin pitäisi tehdä, ei vain deskriptiivistä kuvausta.
maanantai 21. syyskuuta 2009
Uusi homma
Onpahan ollut välillä potemista, välillä vilskettä.
Tänään olin Kirkon Diakoniapäivillä Espoon Dipolissa. Esittelin kanavalla 8 diakoniabarometri 2009:n, jota olin tekemässä Tomi Oravasaaren kanssa. Myös Esko Ryökäs käytti valmistellun puheenvuoron.
Tapasin paljon tuttuja ja sain halauksia. Se lämmitti.
Uusi projektikin tuli: tieteellinen artikkeli em. barometrista diakonityöntekijöiden itsearviointiin liittyen. Onhan tässä vielä 3 viikkoa ja risat työaikaa. Ja onhan tämä niin kivaa, että voisin tehdä vapaa-ajallakin. Tunnustan: niin olen tehnyt pitkin kesää. Projektit veivät mennessään.
Tänään olin Kirkon Diakoniapäivillä Espoon Dipolissa. Esittelin kanavalla 8 diakoniabarometri 2009:n, jota olin tekemässä Tomi Oravasaaren kanssa. Myös Esko Ryökäs käytti valmistellun puheenvuoron.
Tapasin paljon tuttuja ja sain halauksia. Se lämmitti.
Uusi projektikin tuli: tieteellinen artikkeli em. barometrista diakonityöntekijöiden itsearviointiin liittyen. Onhan tässä vielä 3 viikkoa ja risat työaikaa. Ja onhan tämä niin kivaa, että voisin tehdä vapaa-ajallakin. Tunnustan: niin olen tehnyt pitkin kesää. Projektit veivät mennessään.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Erilleen asumaan?
On ilmennyt uusi huolen aihe.
Birgitalla on pian 10 kk ollut unelmatyöpaikka Suursuon sairaalassa. Hän ei ole lainkaan innostunut paluusta Imatralle.
Voi siis käydä niin, että ainakin aluksi muutan yksin.
Se ei ole miellyttävä ratkaisu, mutta jotakinhan tässä on tehtävä. Klassisen esimerkin mukaan keksiä ei voi sekä syödä että säästää yhtä aikaa.
Tiedän, että ties kuinka monet pariskunnat elävät kuka mistäkin syystä, esim. juuri työolosuhteista johtuen, eri paikkakunnilla.
Etäisyyttä tulisi noin 270 km. Eihän se mahdoton ole, 3 tunnin ajo, kunhan saisivat Lappeenrannan seudun isot tietyöt valmiuiksi. Junalla vähän kauemmin, kun pitää lisätä matka-ajat asemille, täällä päässä Pasilasta Oulunkylän asemalle ja siitä kotiin.
Saas nähdä. Uneton yö takana.
Birgitalla on pian 10 kk ollut unelmatyöpaikka Suursuon sairaalassa. Hän ei ole lainkaan innostunut paluusta Imatralle.
Voi siis käydä niin, että ainakin aluksi muutan yksin.
Se ei ole miellyttävä ratkaisu, mutta jotakinhan tässä on tehtävä. Klassisen esimerkin mukaan keksiä ei voi sekä syödä että säästää yhtä aikaa.
Tiedän, että ties kuinka monet pariskunnat elävät kuka mistäkin syystä, esim. juuri työolosuhteista johtuen, eri paikkakunnilla.
Etäisyyttä tulisi noin 270 km. Eihän se mahdoton ole, 3 tunnin ajo, kunhan saisivat Lappeenrannan seudun isot tietyöt valmiuiksi. Junalla vähän kauemmin, kun pitää lisätä matka-ajat asemille, täällä päässä Pasilasta Oulunkylän asemalle ja siitä kotiin.
Saas nähdä. Uneton yö takana.
maanantai 14. syyskuuta 2009
Karvaiset ystävät, ne uskollisimmat
Olen aina pitänyt eläimistä. Lapsuudenkodissa niitä oli aina useampi, tavallisimmin kissa ja koira, kesällä myös kanoja.
Aikuisiällä koirat olivat vahvasti mukana perheessä 1988-2000, kunnes pahentunut allergiani pakotti niistä luopumaan. Olisin kai mieluummin ottanut sarven otsaani kuin saatellut suloiset kuolaturvat ennen aikojaan sateenkaarisillalle.
Mitä koira voi antaa?
Uskollisuutta, ystävyyttä, lämpöä, seuraa. Se vie sinut säännöllisesti ulos! Se kertoo, että ympärilläsi on maailma, josta et tiedä mitään. Siis hajujen kautta aistittava.
Koira pitää meitä metsässä aika tyhminä, kun emme huomaa juuri mitään.
Toisaalta sen täytynee pitää meitä supersaalistajina (ja ihmetellä, millä eväillä), kun tulemme täysien kauppakassien kanssa.
Koiraa silitellessä, rapsutellessa tai tuota rentoutumisen mestaria ihan vain katsellessa verenpaine laskee ja kaiken maailman endorfiinit (mielihyvän aiheuttajat) jylläävät.
Ihanaa, kun on siedätyslääkkeitä, joiden avulla voin olla pitkäänkin muiden ihmisten koirien kanssa.
Metkaa, kun esim. ristiäiskodeissa käy niin, että koira hiipii jalkojeni juureen ja kissa syliini. En huomaa houkuttelevani. Jostakin ne vain tietävät, että pidän niistä. "Ei se ole koskaan kellekään vieraalle noin tehnyt..." kuulen päivittelyjä.
Koira koiran (ystävän) tuntee.
Aikuisiällä koirat olivat vahvasti mukana perheessä 1988-2000, kunnes pahentunut allergiani pakotti niistä luopumaan. Olisin kai mieluummin ottanut sarven otsaani kuin saatellut suloiset kuolaturvat ennen aikojaan sateenkaarisillalle.
Mitä koira voi antaa?
Uskollisuutta, ystävyyttä, lämpöä, seuraa. Se vie sinut säännöllisesti ulos! Se kertoo, että ympärilläsi on maailma, josta et tiedä mitään. Siis hajujen kautta aistittava.
Koira pitää meitä metsässä aika tyhminä, kun emme huomaa juuri mitään.
Toisaalta sen täytynee pitää meitä supersaalistajina (ja ihmetellä, millä eväillä), kun tulemme täysien kauppakassien kanssa.
Koiraa silitellessä, rapsutellessa tai tuota rentoutumisen mestaria ihan vain katsellessa verenpaine laskee ja kaiken maailman endorfiinit (mielihyvän aiheuttajat) jylläävät.
Ihanaa, kun on siedätyslääkkeitä, joiden avulla voin olla pitkäänkin muiden ihmisten koirien kanssa.
Metkaa, kun esim. ristiäiskodeissa käy niin, että koira hiipii jalkojeni juureen ja kissa syliini. En huomaa houkuttelevani. Jostakin ne vain tietävät, että pidän niistä. "Ei se ole koskaan kellekään vieraalle noin tehnyt..." kuulen päivittelyjä.
Koira koiran (ystävän) tuntee.
perjantai 11. syyskuuta 2009
Kartan kanssa - metsään meni(vät)
Eilen illansuussa sain Birgitan mukaani Paloheinän metsään suunnistuskartan kanssa. Kompassi jätettiin vielä sovinnolla kotiin.
Tuntui kivalta liikkua luonnossa (minulle aina rakasta) ja vaivata samalla vähän päätään. Se oli Helsingin Suunnistajien vanha iltarastikartta, johoin oli merkitty rastit ja rastimääritteet, mutta luonnossa niitä rasteja ei ollut. Oli se vain metkaa kulkea metsässä ja huomata, että kas kummaa, se iso kivi tai ojien risteys "tuli vastaan" ihan siinä missä pitikin.
Voi kun te rakkaat rantasalmelaiset ja kaikki muutkin ymmärtäisitte, miten tärkeää on panna luunsa säännöllisesti liikkeelle! Rehkimistä ei tarvita, vaan säännöllinen, riittävän pitkäkestoinen ja matalan sykkeen liikunta. Tämän ikäiselle tekee hyvää jaksottaa myös lepo oikein.
Ruoasta en nyt puhu mitään... Tehkää niin kuin minä SANON...
Tuntui kivalta liikkua luonnossa (minulle aina rakasta) ja vaivata samalla vähän päätään. Se oli Helsingin Suunnistajien vanha iltarastikartta, johoin oli merkitty rastit ja rastimääritteet, mutta luonnossa niitä rasteja ei ollut. Oli se vain metkaa kulkea metsässä ja huomata, että kas kummaa, se iso kivi tai ojien risteys "tuli vastaan" ihan siinä missä pitikin.
Voi kun te rakkaat rantasalmelaiset ja kaikki muutkin ymmärtäisitte, miten tärkeää on panna luunsa säännöllisesti liikkeelle! Rehkimistä ei tarvita, vaan säännöllinen, riittävän pitkäkestoinen ja matalan sykkeen liikunta. Tämän ikäiselle tekee hyvää jaksottaa myös lepo oikein.
Ruoasta en nyt puhu mitään... Tehkää niin kuin minä SANON...
torstai 10. syyskuuta 2009
Uhriksi ei heittäydytä
Olen miettinyt työurani jatkoa.
Taitaa olla järkevintä, että en ainakaan oma-aloitetisesti heittäydy uhriksi ja käy huutamaan maailman surkeutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
Parempi pää pystyssä ja reilusti eteenpäin. Jos muut järjestävät ongelmia, niin sitten järjestävät, ja niihin puututaan.
Rekrytointikonsulttini (eikö ole komea titteli?) Anti Parviaisen kehotuksesta olen pannut muutamaan paikkaan avoimen hakemuksen CV :n kanssa. Jos heitä kiinnostaa, ottavat yhteyttä. Helsingin Diakonissalaitos ja Pelastakaa Lapset ovat saaneet postia. Ehkä lähiviikkoina muutama muukin vakavarainen taho, jonka arvomaailmaan luotan.
En halveksi mitään rehellistä työtä, mutta minun olisi vaikea kuvitella myyväni esim. huumeita tai edes mäkkärin pahimpia roskaruokia. Tulevat eettiset kynnykset vastaan.
Taitaa olla järkevintä, että en ainakaan oma-aloitetisesti heittäydy uhriksi ja käy huutamaan maailman surkeutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
Parempi pää pystyssä ja reilusti eteenpäin. Jos muut järjestävät ongelmia, niin sitten järjestävät, ja niihin puututaan.
Rekrytointikonsulttini (eikö ole komea titteli?) Anti Parviaisen kehotuksesta olen pannut muutamaan paikkaan avoimen hakemuksen CV :n kanssa. Jos heitä kiinnostaa, ottavat yhteyttä. Helsingin Diakonissalaitos ja Pelastakaa Lapset ovat saaneet postia. Ehkä lähiviikkoina muutama muukin vakavarainen taho, jonka arvomaailmaan luotan.
En halveksi mitään rehellistä työtä, mutta minun olisi vaikea kuvitella myyväni esim. huumeita tai edes mäkkärin pahimpia roskaruokia. Tulevat eettiset kynnykset vastaan.
tiistai 8. syyskuuta 2009
Piispa aikoo tutkia
Minusta oli juttu Imatran paikallislehden Uutisvuoksen kakkossivulla viime torstaina 3.9. Iso kuva oli sama kuin tässä blogissa, kansallispuvun sovituksesta. Etusivivulla pieni kainalojuttu erin kuvan kanssa.
Pohdin siinä työhön paluuta avoimin mielin.
Toinen haastateltava oli piispani Seppo H. joka taas onnistui masentamaan. Nyt hän haluaa tutkia, miksi kirkkovaltuusto ilmoittaa menettäneensä luottamuksensa.
Pohdin siinä työhön paluuta avoimin mielin.
Toinen haastateltava oli piispani Seppo H. joka taas onnistui masentamaan. Nyt hän haluaa tutkia, miksi kirkkovaltuusto ilmoittaa menettäneensä luottamuksensa.
maanantai 7. syyskuuta 2009
Kiva uutinen
Olisiko piispani Seppo Häkkinen ajatellut asioita entistä pidemmälle?
Haluan tulkita asian myönteisesti. Lehtitiedon mukaan hän on korostanut, että kirkossa tulee olla moniäänisyyttä ja keskinäistä kunnioitusta.
Juuri tuotahan olen itse esittänyt: erilaisten näkemysten rauhallista yhteen saattamista ja keskinäistä kunnioitusta.
Haluan tulkita asian myönteisesti. Lehtitiedon mukaan hän on korostanut, että kirkossa tulee olla moniäänisyyttä ja keskinäistä kunnioitusta.
Juuri tuotahan olen itse esittänyt: erilaisten näkemysten rauhallista yhteen saattamista ja keskinäistä kunnioitusta.
perjantai 4. syyskuuta 2009
Kaikkien rakkaitteni puolesta
Aika monella minulle rakkaalla ja läheisellä on ollut nimi- tai syntymäpäivä ihan hiljattain, Mintulla tänään. Nimppareita Johanna, Marja, Marianna, Eemeli, Inari, Sini... Synttäreitä Lauri, Kerttu, Riina, Minttu. Yhtä juhlaa!
Vielä kun pysyisivät tuolla yläkerran kirjanpidossa perille asti!
Vielä kun pysyisivät tuolla yläkerran kirjanpidossa perille asti!
torstai 3. syyskuuta 2009
Maria! Maria!
Eilinen suora TV talk show Maria Veitolan vieraana oli siinä mielessä rankka, että olen aamuvirkku illan torkku ja yleensä jo levolla tai haukottelemassa klo 22.
Muuten se oli kiva kokemus. Ihmiset ystävällisiä ja huomattavasti ohjelman vanhaa mainetta asiallisempia.
Yritin kertoa enemmän elämäntilanteesta, läheisten merkityksestä, työkuviosta ja tuloevaisuudesta, mutta kai se pitää ymmärtää, että juontajaa kiinnosti erityisesti korjaushoito.
Siitä olen iloinen, että sain sanottua hyvän sanan piispani Seppo Häkkisen puolesta. Hän kun jokin aika sitten korosti lehtihaastattelussa, että kirkossakin on hyvä tottua moniin eri näkemyksiin ja erilaisiin ääniin. En muista tarkaka sanamuotoa, mutta minusta ajatus lämmitti.
Kirkko on monessa maassa edistyksen veturi, Suomessa valitettavasti eräissä asioissa jarruttaja. Uudelleen arvioinnin ja syvällisen teologisen pohdinnan paikkoja olisi vaikka kuinka. Kun vain olisi näkijöitä ja tekijöitä, rohkeita ja rationaalisia ihmisiä.
Muuten se oli kiva kokemus. Ihmiset ystävällisiä ja huomattavasti ohjelman vanhaa mainetta asiallisempia.
Yritin kertoa enemmän elämäntilanteesta, läheisten merkityksestä, työkuviosta ja tuloevaisuudesta, mutta kai se pitää ymmärtää, että juontajaa kiinnosti erityisesti korjaushoito.
Siitä olen iloinen, että sain sanottua hyvän sanan piispani Seppo Häkkisen puolesta. Hän kun jokin aika sitten korosti lehtihaastattelussa, että kirkossakin on hyvä tottua moniin eri näkemyksiin ja erilaisiin ääniin. En muista tarkaka sanamuotoa, mutta minusta ajatus lämmitti.
Kirkko on monessa maassa edistyksen veturi, Suomessa valitettavasti eräissä asioissa jarruttaja. Uudelleen arvioinnin ja syvällisen teologisen pohdinnan paikkoja olisi vaikka kuinka. Kun vain olisi näkijöitä ja tekijöitä, rohkeita ja rationaalisia ihmisiä.
tiistai 1. syyskuuta 2009
Epilaatio
Tänään kävin toisen kerran epilaatiossa. Se tarkoittaa kasvojen alueen karvanpoistoa laserilla polttamalla. Huulten lähellä aika kivulias toimenpide, mutta antaa pysyvän avun, kunhan toistetaan tarpeeksi usein. Seuraava aika 8 viikon päästä. Varoaikaa, että iho ehtii kuntoutua.
Kiva että parin kuukauden päästä ei enää tarvitse ajaa partaa.
Kiva että parin kuukauden päästä ei enää tarvitse ajaa partaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)