Pitkä, kunniakas työura. Tästä on hyvä pitää puheita. Toisaalta se ei ole johtaja eikä mikään, joka ei itse siirry hyvälle eläkkeelle alle kuusikymppisenä. Siinä sitten realisoituvat myös optiot, bonukset, rahastot sun muut.
Tärkeintä on rahassa rypeminen ja sen verran nuoren kunto, että ehtii ja jaksaa nauttia elämästä. On onneksi tullut golfattua monet työpäivät ja lasketeltu siellä ja täällä.
Olkoot muut kuuteen viiteen tai ylikin. On ne jos suinkin jaksavat, koska muuten eläke ei riitä mihinkään. Ei se riitä silloinkaan, mutta mitä siitä kertomaan?
Tai mikä sen mukavampaa kuin rätkäistä lopputili kouraan pari kuukautta ennen eläkeikää? Siinä on naurussa pitelemistä, kun eläke putoaa viime metreillä pienemmäksi.
Kaupan alalla on jo pitkään hoksattu, että yli viisikymppiset saneerataan pois. Miksi kummassa ne eivät jatka työuraansa? Ryhtyisivät yrittäjiksi…
Kiva konsti on myös ottaa aikaihmiset harjoittelijoiksi. Se onnistuu jopa ilman palkkaa. Kun aika päättyy, sanotaan kiitos ja hyvästi. Pian on tilalla toinen hölmö työpaikan toivossa.
Eihän kukaan päättäjä ajattele näin, eihän?
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
torstai 22. syyskuuta 2016
maanantai 12. syyskuuta 2016
Tuomiokapituli istuu
Kuopion tuomiokapitulissa vierailleet ovat ihastelleet sen kaunista salia ja sen pitkää pöytää vihreine verkoineen. Tuolitkin ovat tyyliin sopivat, piispalla juhlavin. Luontainen häveliäisyyteni estää sanomasta, kenellä ainoana on hiippakunnan vaakuna värin kanssa.
Istunnossa noudatetaan eräitä vanhoja perinteitä. Ennen kuin kokous avataan, veisataan alttarin ääressä virsi, luetaan vuorossa oleva raamatunkohta lectio continuan mukaan ja pidetään rukous. Lectio continua tarkoittaa jatkuvaa eli järjestyksessä tapahtuvaa Raamatun läpi lukemista.
Alttarin yllä on puinen iso Kristus. Kun nostaa silmänsä ylös korkeuksiin (siihenhän Sana kehottaa), siellä on vihreä valo sen merkiksi, että kevyen alttarin sivuun siirtämällä aukeaa pelastustie pihalle. Tuo konkreettinen yhteys Kristuksen ja pelastustien välillä on ollut monen hartauspuheen aihe.
Puhetta johtaa piispa, ja hänen estyneenä ollessaan tuomiorovasti. Päätökset tehdään valmistellun esityslistan ja esittelyn pohjalta. Niissä on aina myös mainittu, voiko päätökseen hakea muutosta, ja jos ei, niin millä perusteella.
Siinä arvokkaan pitkän pöydän ääressä istuu piispa istuimellaan toisessa päässä. Istumajärjestys on osin hyvin perinteinen. Piispan paikalta katsoen oikealla kädellä on ensiksi tuomiorovasti, sen jälkeen lakimiesasessori. Vasemmalla kädellä taas istuvat pappisasessorit, vanhempi ja nuorempi.
Muut paikat on varattu lakiin myöhemmin lisätyille tuomiokapitulin jäsenille. Oikealla lakimiehen (Kuopiossa –naisen) jälkeen istuu hiippakuntadekaani ja hänen jälkeensä puheoikeudella hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, joka ei siis osallistu päätöksentekoon.
Vasemmalla taas on pappisasessorien jälkeen paikka maallikkojäsenelle. Hänen jälkeensä tuleva tuoli on tyhjä. Se on tarkoitettu vierailijalle, esim. kirkkoherran virkaa hakeneelle, jota haastatellaan.
Yhtä puuttuu. Pöydän toisessa päässä istuu notaari, joka toimii myös kokousten sihteerinä. Notaarikaan ei ole päättäjä, vaan esittelijä ja valmistelija.
Hiljainen toive kaikilla lienee, että läsnä on myös pyhä kolmiyhteinen Jumala ja että hänen tahtonsa tapahtuisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)