Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Ei eroteta ketään - rakennetaan yhdessä

Eräs minän defensseistä eli puolustuskeinoista on projektio. Siinä ongelma siirretään itsen ulkopuolelle, usein toiseen ihmiseen, ryhmään tai yhteisöön.

Nettikeskusteluissa olen viime aikoina törmännyt ehkä pieneen mutta sitäkin äänekkäämpään ja useammin kirjoittelevaan joukkoon, jonka mukaan kirkko olisi nyt ajamassa ulos uskollisimmat jäsenensä.

Olen oikeasti yrittänyt ymmärtää, keitä kirkosta oltaisiin ajamassa ulos. En ole löytänyt ensimmäistäkään ryhmää. Ei vanhalestadiolaisia, joiden parissa on ilmennyt hämmästyttävä määrä peiteltyjä pedofiliatapauksia. Ei edes Luther-säätiötä, vaikka se monin eri tavoin rikkoo kirkon  oppia ja järjestystä esim. omalla piispallaan ja papistollaan kirkon sisällä.

Valittajien joukkoa näyttäisi karkeasti yhdistävän tietty arvokonservatiivisuus. Homoseksualismi olisi syntiä, Raamattua tulisi tulkita vain heidän tavallaan, naisia ei saa vihkiä papeiksi, on otettava jyrkkä kanta kaikkeen maailmalliseen.

Kun tällaiset ihmiset murehtivat sitä, että kirkko ajaa heidät ulos, ei kyse ole oikeastaan kirkon toiminnasta, vaan heidän omastaan. Siis se projektioilmiö. Siirretään aktiivisen toimijan ja syyllisen osa kirkolle, heittäydytään itse uhreiksi. Takana on huonosti peitelty uhkaus itse erota. Joillakin mukana voi olla myös pelkoja, pettymyksiä katkeruuttakin.

Itse toivoisin, että me erilaisen Luojan luomat osaisimme toinen toisemme kunnioittamisessa kilpailla keskenämme ja rakentaa siltoja, ei erottavia muureja. Kirkkoa ei nyt kehitetä jyrkin äänenpainoin, vaan kuuntelemalla ja aidosti keskustelemalla, ehkä omat itsekkäät pyyteet sivuun pannen ja miettien yhteistä hyvää.