Viiden vuoden päästä hän saa tarpeekseen ja vaihtaa työpaikkaa. Miksi?
Tuona
aikana on vedetty läpi kaksi isoa projektia ja lukuisia pienempiä,
joissa hän on tehnyt valtaosan työstä. Sen sijaan palkkiot, palkanlisät,
kunniamaininnat ja ylennykset ovat osuneet miespuolisille kollegoille.
Erityisesti sille, joka on muodollisesti projektin vetäjä, käytännössä
kermaa kuorimassa ja julkisuuden valokeilassa kiitokset muiden työstä
keräämässä.
Asiasta
kuullena ihmettelen, kuinka tuo lahjakas nainen jaksoi noinkin kauan.
Ehkä siksi, että hän kilttinä ihmisenä uskoi annettuihin lupauksiin,
joita ei koskaan lunastettu.
Laajemmassa mielessä kuvaus yhä kertoo naisen asemasta kirkossamme - ei kaikkialla, mutta kuitenkin.
Nainen kelpaa tekemään työtä, mies käskemään ja johtamaan.
Nainen saattaa saada kiitosta, mies palkanlisää.
Kaikkein
hulluimman määritelmän kuulin rovastilta, joka on täysin palvelleena
siirtynyt kunnialla eläkkeelle jo lähes vuosikymmen sitten:
Naiselle riittää, kun saa vähän sukkahousurahaa. Mieshän se perheen elättää.
Onkohan tasa-arvo kirkossa edellä vai jäljessä muuta yhteiskuntaa?
