Työhaastattelussa
oli viisi matkasaarnaajan paikkaa hakenutta.
Ensimmäinen
oli pieni, tummakulmainen vanhapoika. Papereista näkyi, että hänellä oli
sosiaalinen media hallinnassa ja kirjuriapua löytyi. Toisaalta taustaselvitys
kertoi, että hän oli riidoissa eräiden seurakuntien kanssa, jopa itse perustamiensa.
Hänestä liikkui juttuja, että kirjeissä hän on polleaa poikaa, mutta heikko
tosi paikan tullen kansan edessä. Aika tiukka oli opistaan ja taustasta löytyy
jopa oikeusmurhassa avustaminen. Fariseus-kokemusta.
Toinen oli
avioitunut mies, joka tahtoi matkaedut myös vaimolleen. Myönsi itsekin, että
oli tullut myös pelkurin lailla toimittua. Opillinen sivistys vähän niin ja
näin, enemmän kalamiehiä. Näkyjä on nähnyt ja niistä kertoo. Kuulunut
sisäpiiriläisten hyvä veli –verkostoon. Herkästi innostuva, mutta onko kestävyyttä?
Kolmas
vakuutteli musiikillisia kykyjään. Laulaa heläytti Jumalan kunniaksi jotakin
Jumalan suuruudesta, joka ilmeni vihollisen mereen heittämisenä.
Neljäs oli
selvä haihattelija. Käski turvautumaan Jumalaan eikä ihmisiin, kehotteli
uskomaan, koska muuten ei kestetä. Ei selvästi ollut realisti ihmissuhteissa,
koska kielsi kaikki sopimukset ja liittoumat.
Viides oli
kyllä innokas, mutta mitenhän tuon opin kanssa oikein on, kun tekoja painottaa?
Pitäisi tehdä hyvää ja väittää vielä, että usko ilman tekoja on kuollut.
Haastatteluryhmä
ei kauan vateloinut päätöksessään. Ei valittu näistä ketään, pantiin paikka
uuteen hakuun.
Ja hups
heijaa: Paavali, Pietari, Mirjam, Jesaja ja Jaakob jäivät muita töitä
kyselemään.
