Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuopio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuopio. Näytä kaikki tekstit

tiistai 29. toukokuuta 2012

"Helluntain tuulien, sen valon, liekkien, taas tulla suo..."




Helluntaina Kuopiossa vihittiin kahdeksan uutta pappia.
Se on melkoinen määrä.

Useammassa kommentissa on ihasteltu, että siinä oli helluntaihin sopivaa humausta ja liekkejä. Puheet Pyhän Hengen toiminnan hiipumisesta ovat osoittautuneet vääriksi.

Notaarina saan pieneltä osalta ja pienen matkaa kulkea näiden vihittyjen rinnalla. Jokaista muistan, niin myös aiemmin vihittyjä, ja tulevia, jos Luoja elon päiviä ja työkykyä suo.

Kirkossa on aitoa pyrkimystä siihen, että kokeneemmat virkaveljet ja -sisaret tukevat tuoreempia työntekijöitä. Rukousta väheksymättä tärkeää on myöslämmin suhtautuminen, esimerkin näyttö ja arkisista asioista puhuminen - vaikka niistä työelämän käytänteistä, jotka ovat itselle myönteisen rutiinin kautta päivänselviä, mutta joissa uusi työntekijä joutuu turhaan kipuilemaan, ellei saa ohjausta.

Siunausta teille, Paula, Sisko, Jarkko, Antti, Marjo, Risto, Marita ja Markku! Ja kaikille muillekin, joihin Henki on armossaan hönkäissyt!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Kuopioon piispa

Kuopion piispanvaaliin putkahtelee ehdokkaita kuin sieniä sateella. Hyvä niin. Saadaan oikea vaali.

Yksikään ehdokas ei tietysti ole virallinen ennen kuin valitsijayhdistys on perustettu, ehdokkaan suostumus saatu ja paperit jätetty tuomiokapituliin. Aika alkoi 21.9. ja jatkuu 2 kk aina 21.11.2011 asti.

Tässä iässä ja asemassa on se etu, että tuntee tai ainakin tietää ehdokkaat.

Heitä on mainittu julkisuudessa ainakin Miikka Ruokanen, Jaana Marjanen, Sakari Häkkinen, Pauliina Kainulainen ja Jari Jolkkonen. Ehkä joku muukin, kun kaikki mahdolliset lehdet eivät satu silmiin.

Toivoisin näistä vaaleista poikkeuksellisia siinä suhteessa, että kukaan ei keskittyisi loan heittoon. Kehutaan omaa ehdokasta minkä sielu sietää, mutta ei mollata ketään.

Toinen toiveeni on, että ennen henkilöön lukittumista mietittäisiin  hiippakunnan tarpeita ja piispanviran tehtäviä. Siis ensin se, mitä piispalta odotetaan ja mitä hänen tulee tehdä. Sen jälkeen tulee se, kuka siihen ehkä parhaiten pystyisi.

Haasteita on varmasti paljon: kirkon jäsenkato, kirkon yhtenäisyyden kokoon kursiminen, talousasiat, seurakuntarakenteen muutokset, johtajuus...  Eikä unohdeta kaitsijan (episkopos - piispa) hengellistäkään vastuuta.

Eiköhän panna itsekin käsiä ristiin.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Kuopiossa hyvä olla

Kuopiossa on muuten hyvä olla.

Kohta kolme kuukautta täällä asuttu, eikä ole pahaa sanaa kuultu. Ihmiset ovat ystävällisiä tai sitten sen verran hienotunteisia, etteivät tule irvistelemään. Kadulla pysäytellään tuon tuostakin ja kysellään, miltäs nyt tuntuu ja onko kotiuduttu. Hyvältä ja on.

Myös työ on mielekästä ja haasteita tarjoavaa. Vähän pelkäsin liikaa rutiineja, mutta onhan tuota tullut paljon muutakin. Ensi viikoksi olen valmistellut ordinaatiokoulutuksen (vihkimys 6.2.), sitten 14.2. tulee hiippakuntavaltuusto ja 25.-27.2. ensimmäinen piispantarkastukseni Pyhäjärvellä.

Jos olivat liikuntapaikat hyvät jo Imatralla ja Helsingin Oulunkylä-Paloheinässä, niin ovat ne Kuopiossakin. Lemppariladukseni on tullut nousta Puijon mäelle, sieltä selännettä pitkin Puijonsarveen ja alalatua takaisin. On pari tosi vinkeää mäkeä, joissa meinaa pipo singahtaa.

Tiedänhän minä, että joka paratiisissa on käärme ja että joskus vielä tulee lunta tupaan, mutta nyt nautin siitä, että on hyvä olla. Muun Suomen ovat vain rakentaneet vähän kauas täältä...

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kotiutumista Ylä-Savon helmeen

Miltä sitä tuntuu olla kuopiolainen? Miten olette kotiutuneet?

Näitä kysymyksiä kuulee. Vastaaminen on helppoa: - Kiitos kysymästä, hyvältä tuntuu ja kotiutuminen on hyvällä alulla.

Harva pappi saa asua niin myönteisesti ammattiin liittyvässä osoitteessa kuin Taivaanpankontiellä. Asunto on vastannut odotuksia, ellei ylittänyt niitä. Ihmiset ovat olleet huomattavan ystävällisiä. Pettymyssarake on vielä tyhjä.

Liikuntapaikat Puijolla ovat käden ulottuvilla. Kun kävelen työmatkat, saan viitisen km liikuntaa siitäkin. Erityisen mieleen jäävä on tuo tiukka ylämäki tänne Puijonlaaksoon (hah! kaupungin korkeimpia paikkoja) noustessa. Toistaiseksi se panee vähän puuskuttamaan, mutta katsotaan, kun aika kuluu.

Myös kirkko on aivan vieressä, kadusta yli ja P-paikan läpi.

Työni vaikuttaa mielekkäältä, ja mikä parasta, se on kirkkoni palvelemista, mihin olen vahvasti sitoutunut. Kun en seurakuntapapiksi kahden vuoden hakuponnisteluin päässyt, olen sitten hallintovirkanainen ja yritän hoitaa sen viran kunnialla. Ensivaikutelmat työtovereista ovat huomattavan positiiviset.

Niin että kyllä tämä Kuopio ihan ihmisten kaupungilta tuntuu. Viäntää en vielä ossoo, vuan yritän. Enkä aio unohtaa Etelä-Karjalankaan murretta.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Asunto on

Asuntohuolet näyttävät ratkenneen onnellisesti. Kiinteistö-KYS tuli apuun, ja edessä on muutaman viikon päästä muutto Taivaanpankolle.

3 h + k + s + vh. Tuo vh on viherhuone. Lattialämmitys, ATK-verkko, taloyhtiössä suksienhoitohuone... En oikein keksi mitä enää puuttuisi.

Vuosia on asuttu aika vaatimattomasti. Kai sitä saa iloita siitä, että nyt näyttää saavan parempaa kuin osasi toivoa.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Kysyntä ja tarjonta

Suomi on maa, joka usein osaa minut yllättää.

Imatralta ja Helsingistä minulla on kokemus, että pieniä vuokra-asuntoja, yksiöitä ja kaksioita siis, on joskus vaikea saada. Isoja olisi.

Parin viikon asiointi Kuopion nettisivuilla ja välittäjillä osoittaa Kalakukkolasta aivan päinvastaista. Pieniä asuntoja olisi vaikka kuinka, mutta edes 3 h + k ei löydy mistään.

"Ei teille kävisi tällainen näppärä ja kompakti kaksio, 43 neliötä?". Ei.

Olen aina kuvitellut, että kaavoittajat, rakennuttajat ja isot vuokranantajayhteisöt silloin tällöin vilkaisevat asiakastietojaan siinä mielessä, mitä ihmiset tahtovat ja mihin siis olisi tarvetta. Silloin kysyntä ja tarjonta kohtaisivat.

Olisiko se liian vaikeaa?

lauantai 4. syyskuuta 2010

Töitä tuli!

Kaikki sen taitavat tietääkin, että olen saanut työtä. Kuopiosta löytyi työnantaja, joka arvioi koulutuksen, kokemuksen ja osaamisen perusteella.

Rakas byrokratia edellyttää, että vielä odotetaan 30 vrk valitusaika ennen kuin voi sopia viran vastaanottamisesta. Ehkä marraskuun alusta?

Odottavalla, kiitollisella ja nöyrällä mielellä lähden Kuopioon.

Vielä kun siellä saisi tehdä työtä rauhassa. Imatran kokemukset puistattavat vieläkin.