Inhimillinen tatsi on tärkeä

Työpaikan lähikaupan kassoista puolet toimii itsepalveluna.
Ihan näppärästi toimivatkin, ainakin niin kauan kun vieressä seisoo kärsivällinen neuvoja. Kortti tuohon ja tuosta luetaan koodit...
Lienee turha tätäkään uudistusta vastustaa.
Silti mietin, miksi ihminen on aina se menoerä, josta pyritään eroon.
Onko se kassapäätteen kanssa työskentelevä kait melko pienipalkkainen ja osa-aikainen työntekijä ehdottomasti saatava pois?
Toisekseen tiedän useita ikäihmisiä, joille kaupan kassan tervehdys saattaa olla ainoa päivän mittaan kuultu.

Jospa se nyrkki aukeaisi...

Olen viime vuosina ihmetellyt, miksi kirkkoa koskevan keskustelun sävy on muuttunut hyökkääväksi. Halutaan nähdä vain pahaa tai huonoa.

Ei se vastakohtakaan oikein olisi, siis että hymistellen vain ihasteltaisiin kaikkea hyvää ja kaunista.

Totuus samoin kuin oikeus ja kohtuus on jossakin siinä välissä.

Kriittinen saa ja pitääkin olla. Mutta pään lisäksi pitää käyttää sydäntä.

Kirkkoa koskevissa asioissa me kirkon jäsenet saamme olla etulinjassa, jossa ei pärjääkään ensin ja lujimmin iskevä, vaan se jolla on sydän paikallaan, joka on valmis käärimään hihansa ja tekemään hyvää.

Ja jos vielä oppisimme myös ajattelemaan ja puhumaan hyvää toisistamme...

Se olisi mieluinen suunnanmuutos.