Kultturien kohtaaminen: kriisi ja kasvun paikka

Joillakin on se käsitys, että olisi parempi, kun kaikki pysyisivät aloillaan eivätkä ainakaan kansat vaeltelisi minnekään. Kukin pitäisi oman kulttuurinsa ja tapansa.

Sitä on perusteltu Raamatullakin. Areiopagipuheessaan Paavali sanoo Jumalan säätäneen kansoille niin ajat kuin asumisen rajat. Vanhan testamentin juutalaisuuskaan ei ollut erityisen kiinnostunut muista kulttuureista muussa mielessä kuin torjuen ja varovasti kutsuen käännynnäisiksi.

Mutta mitä sanookaan asiasta Uusi testamentti?

Se tulvii kulttuurien kohtaamisia. Erityisesti ajattelen Apostolien tekoja ja Paavalin kirjeitä. Myönnän, että usein kohtaamisista syntyy kriisi ja vaikeuksia, mutta myös uutta elämää, ajattelua, oivalluksia ja liikkeelle lähtöä. Kohtaamisissa on kasvun siemen.

Ajatellaan vaikkapa henkilönimiä Saul(us) Paavali, Simon Pietari ja Johannes Markus. Niissä on kahden kielialueen nimet yhdessä. Meille pikkujuttu, tuolloin ei.

Entäpä Syyrian Antiokiassa vaikuttanut profeetta Simeon Niger? Mitä luulisitte tuon N-alkuisen nimiosan merkitsevän? Afrikkalaistaustaa on myös Simon Kyreneläisellä ja Etiopian kuningattaren hoviherralla.

Apostolien tekojen 2. luvussa kuvataan helluntain kieli-ihme, jossa paikalla on väkeä kuin helluntain epistolassa (koska kyse on juuri helluntain epistolasta). Vähän joka puolelta silloin Jerusalemissa tiedetystä maailmasta tulee väkeä ja kaikki saavat kuulla Jumalan suurista teoista omalla kielellään.

Paavalin kirjeissä kuvataan valtavaa ajattelun murrosta, kun kristityksi tulevan ei enää tarvinnutkaan ensin liittyä juutalaisuuteen (ympärileikkaus, ruokien erottelu ym.) , vaan otettiin käyttöön oikotie kasteen ja uskon kautta.

Lähetyskäskyn mukaan tulee mennä kaikkeen maailmaan kastamaan ja opettamaan. Opetuksen sisältö ei ole tehdä juutalaisia tai kreikkalaisia, vaan saattaa kunkin oman kulttuurin edustajia kristityiksi.

Tässä valossa muiden kulttuurien kohtaamisen kriisi voi olla elämäksi.

 

 

Läträän postimerkkejä

Filatelia on harrastus, joka ei ihan kaikille avaudu.

Viime viikkoina olen selannut internetin postimerkkiluetteloita ja järjestänyt valtavaa kasaa japanilaisia merkkejäni. Pikku hiljaa ne löytävät paikkansa albumien taskuista.

Siinä oppii kaikenlaista. Ensinnä ehkä maan postitaksoja, mutta pian myös näkemään, miten sota-ajat vaikuttivat paperin laatuun, milloin alkoi tulla värejä enemmän, miten kullakin maalla on omia kansallisia erityispiirteitään. Japanissa näyttää olevan arvossaan esitellä oman maan kulttuuriperinteitä ja niistä erityisesti puupiirroksia ja temppeleitä. Tietysti myös esim. tekniikan kehitys ja merkittävät ihmiset on merkille pantu.

Suuri ja mahtava naapurimaamme, mikä sen nimi nyt olikaan, taas harrasti puolen lakanan kokoisia näyttäviä juhlamerkkejä ja toisaalta aatteen paloa henkiviä iskulauseita postimerkeissään.

Pieni ja sisukas Suomi taas oli 1980-luvulle asti maltilinen ja arvostettu julkaisija. Nykyiset hirmuiset määrät postinkulun kannalta tarpeettomia julkaisuja ovat aiheuttaneet tietynlaisen turtumusinflaation, ja moni keräilijä on jättäytynyt markka-ajan merkkeihin.

Mutta jos saat käsiisi esim. LaPe-luettelon Suomen postimerkeistä, niin selaapa sitä! Kaikenlaista ne merkit kertovat. Maailmanlaajuisesti taas esim. freestampscatalogue.com antaa käsityksen haluamasi valtion tai muun julkaisijan valikoimasta.