Kirjanurkka

En yleensä harrasta mainostamista.
Tänään teen poikkeuksen esittelemällä hyvin lyhyesti kolme kirjaa, jotka olisivat - Lutheria siteeratakseni - hyödylliset ja hyvät lukea, vaikka eivät Jumalan sanaa olekaan.


Ensimmäinen on Tiia Aarnipuun parin vuoden takainen tietokirja TRANS - sukupuolen muunnelmia. Sen luettuaan Erkkikin tajuaa, että helpoimmin asian selittää ajattelemalla, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi.

Toiseksi Olli Stålströmin ja parin muunkin toimittama "Saanko olla totta?". Siinä on monta selviytymistarinaa sukupuoleltaan tai seksuaalisuudeltaan erilaisten elämästä.

Kolmanneksi vetäisen esiin professori Paavo Kettusen monet häpeätutkimukset, tuoreimpana  "Kätketty ja vaiettu". Häpeä ja syyllisyys ovat kaksi eri asiaa. Synnit voi saada anteeksi, häpeä taas on käsiteltävä toisin.

Lomalla jossakin - ilman paineita

Myös keskikesän juhlan jälkeen on elämää, olkoonkin että puoli Suomea on kiinni väen lomaillessa. Muutamat urhoolliset paiskivat töitä.

Suomalaiseen lomakulttuuriinkin on merkillisesti saatu iskostettua mukaan suorituspaineita. Aikanaan se tarkoitti kesämökin rakentamista ja sen jälkeen siellä hullun lailla työskentelyä. Tiedän tapauksia, joissa nurmikko näyttää kynsisaksilla viimeistellyltä ja saunapuita on 20 vuoden tarpeiksi.

Sittemmin paineita on luotu matkusteluun ja virikkeiden hakuun. Voi sitä joka ei ole kiertänyt Eurooppaa ja ottanut valokuvia joka maasta. Minuuttiaikataululla on juostu kieli vyön alla eikä aina tiedetty, ollaanko Milanon La Scalassa vai Pietarin Eremitaasissa, pääasia että ollaan ja on hienoa.

Nykyinen riesa on paine sosiaalisten suhteiden hoitoon. Lukemattomat perheet jättävät ihmissuhteensa selvittämättä ajatellen, että sitten lomalla. Mutta eiväthän ne silloinkaan selviä ellei vaivaa nähdä ja olla molemmin puolin halukkaita. Suuret odotukset, suuret pettymykset. Toinen lähtee kalaan ja vatkaa siimaa hullun lailla, toinen mököttää terassilla. Näinkö meille aina täällä käy käy käy...

Mitäpä jos niitä lomapaineita voisi olla ottamatta, tai sitten ne laitetaan yhdessä syrjään? Onhan se kiva jossakin käydä, mutta ei koko lomaa pidä ohjelmoida. Ja ne sosiaaliset suhteetkin hoituvat parhaiten, kun kumpikaan ei mieti, mitä kataluuttaan toinen nyt hyvittelee, vaan ollaan vain, luonnollisesti.

Juhannus on meillä herttainen

Juhannus on mikä on, yöttömän yön ja suven juhla. Kesäpäivän seisaus oli jo 21.6. joten päivät lyhenevät.

Alun perin sana "juhannus" pohjautuu Johanes Kastajaan.

Merkillisesti hänen ja Jeesuksen syntymäjuhlien ajankohdat on saatu puolen vuoden päähän toisistaan, kun on tulkittu evankeliumin kohtaa Joh 3:30, jossa Johannes Kastaja sanoo Jeesuksesta: "Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi." Niinpä Jeesuksen syntymäjuhla on siinä, missä juhlitaan päivien alkavaa pidentymistä, Johanneksen taas siinä, missä juhlitaan pisintä päivää.

Raamattu ei oikeastaan kerro yhtään mitää noiden herrojen syntymäpäivän ajankohdasta. Ei se oikeastaan olekaan tärkeää,MILLOIN se tapahtui, vaan se ETTÄ se tapahtui.

Karjalan kannas takaisin?

Työpaikkaporukan kanssa käytiin Pietarissa. Karjalan kannaksen läpi ajettiin vähän eri reittejä, Terijoen hiekatkin nähtiin. Ja syötiin Viipurissa pyöreässä tornissa.

Tuli ties monennenko kerran mieleen Karjalan palautus. Puolesta ja vastaan voi argumentoida. Vääryydellähän se vietiin. Mutta mitä maksaisi kunnostus? Ja voiko kuvitella tilannetta, että Venäjän federaatio mistään maapalasta vapaaehtoisesti luopuisi? Onhan se investoinut rajusti mm. Koiviston öljysatamaan. Terijoen datsatkin ovat ihan muuta kuin päälle kaatuvia hökkeleitä.

Entä väestö? Siinä tulisi mukana satojatuhansia venäläisiä ja vähän muitakin kansallisuuksia. Suomi jätti alueen tyhjäksi.

Näitä kun aikansa pyörittelee, saa vain päänsä kipeäksi. Sitä Kannasta, josta piti lähteä 1939 ja 1944, ei oikeastaan enää ole. Nyt siellä asuu jo kolmannen polven nykykannakselaisia, joilla ei ole mitään siteitä eikä kai tietoakaan Suomesta.

Leijonat juhlivat

TV on herkutellut sillä kun maalivahtivalmentaja Pasi Nurminen laskeutuu koneesta ja jatkaa laskeutumistaan aina köntsölleen punaiselle matolle. Kauppatorin juhlassakin oli niitä jellonia, joilta puuttui koko kansan juhlaan tarvittava pelisilmä: kaikkien edessä olisi hyvä olla tolkullisessa tilassa. Onneksi enemmistö leijonista osasi erottaa erikoistilannepelaamisen tiukan väännön korkin auki väännöstä.

En ole absolutisti enkä mielestäni tiukkapipo. Sen sijaan kyselen, mihin kohtuukäyttö unohtuu? Onko pakko "juhlia" kaatokänniin asti? (Nurminen ilmeisesti saateltiin jonnekin lepäämään, koska miestä ei torikuvissa näkynyt.)

Minun käsitykseni hyvästä juhlasta edellyttää mm. sitä, että seuraavana päivänä on hyvä olo ja että muistaa, mitä juhlissa tapahtui.

Kaikki kunnia leijonille loistavista ja pitkäjänteisistä pelisuorituksista. Läträämisestä osalle joukkuetta tuli miinuspuolen merkintää.

Pienin askelin eteenpäin

Toipuminen on hiukan hidastunut, kun sain rajun nuhan, joka on jatkunut jo viikon. Tukkoinen olo eikä tee mieli ulos. Ulkoilu ja varovainen liikunta ovat kuitenkin tärkeitä kuntoutumisen kannalta.

Muutaman kerrann olen kävellyt keskustaan ja takaisin (5 km), mutta toistaiseksi vauhti on hidas ja olo hikinen. Jokainen päivä kuitenkin parempi kuin edellinen.

Voi jos voisin jonnekin myydä räkää.... Sitä riittäisi.

Pikku hiljaa parempaan

Olen 11.4. alkaen sairastellut, toista viikkoa sairaalassakin, ja vointi yhä ajoittain heikohko. Blogiakaan en ole jaksanut hoitaa. Päivä päivältä kuitenkin parempi olo. Tällä tietoa palaan töihin 23.5.

On se metkaa miten pienistäkin asioista oppii itse iloitsemaan, kun on heikoilla ollut: eka kerta ilman letkuja, eka kerta yksin vessassa, eka kerta ulkona jne.

Kyllä tämä tästä!