PAM poissaolo

Sähköpostissa tuli vielä vahvistamaton tieto, että PAM:in luottamusmiehelle olisi ilmoitettu väärä kellonaika paneeliin. Jos niin on, kyseessä ei olisi jänistys, vaan inhimillinen erhe.

Oulun terveisiä

Palasin reilu tunti sitten Oulusta North Pride tapahtumasta 23.-25.7.2010. Olin siellä kutsuttuna töissä.

Perjantaina osallistuin tutkija Kati Mustosen ja SETA:n puheenjohtaja Outi Hannulan kanssa paneeliin, jossa pohdiskeltiin sateenkaariväkeä työelämässä. Oulun seudun PAM:in pääluottamusmies (?) jänisti, vaikka oli varmasti luvannut osallistua. Osin aika karua faktaa ilmeni. Esim. transsukupuolisista puolen elintaso romahti, kun he menivät tutkimuksiin ja hoitoihin. Hämmästyttävän monen kohdalle osui "tuotannollisia ja taloudellisia syitä", joiden takia irtisanottiin. Keskimääräistä huomattavasti useampi heistä on yrittäjä tai muuten itsenäisessä asemassa työskentelevä. Se kertonee jotakin työyhteisön kyvyttömyydestä nähdä asia rikkautena tai mahdollisuutena, ei ongelmana. Ruotsissa ja erityisesti Islannissa tilanne on aivan toinen. Kati Mustonen lanseerasi termin "sateenkaarikompetenssi", jonka hän toivoo lähivuosina ilmestyvän CV:hen ja ansioluetteloon myönteisenä terminä.

Lauantaina osallistuin Pride-kulkueeseen, joka iloisesti, ystävällisesti ja asiallisesti toi esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita. Mitään järjestyshäiriöitä ei ollut. Osanottajia oli noin 500, mikä ylitti selvästi järjestäjien toiveet. Vaikka Oulun kaupunki arvoissaan kertoo olevansa suvaitsevainen, sateenkaariväen kokemukset ovat olleet osin toiset.

Sunnuntaina oli vuorossa sateenkaarihartaus, jonka toimitin Pikisaaressa arkkitehtikillan talossa sanajumalanpalveluksen kaavan mukaan ja päivän tekstiin Matteus 7:15-23 liittyen. Kirkkoon emme päässeet emmekä voineet pitää ehtoollisjumalanpalvelusta eli messua, koska Oulun seurakuntayhtymä oli sen nimenomaisesti kieltänyt. Siitä moni pahoitti mielensä. Onhan niin moni sateenkaari-ihminen mulkoiltu ulos tavallisesta messusta. He ovat ihmisiä siinä missä muutkin, monet hartaita kristityitä ja täynnä kaipuuta kristittyjen yhteyteen Jumalan sanan ääressä. "Tule sellaisena kuin olet". Tuohon hartauteen he kokivat voivansa niin tulla.

Väkeä oli ahtautunut pieniin tiloihin satakunta, ja harvoin kuulee niin harrasta ja voimallista veisuuta. Kirkkokahvien keskustelu osoitti sekin, että tilaisuus tuli tarpeeseen, olkoonkin, että ehtoollista jäätiin kaipaamaan.

En tahdo leimautua pelkästään sateenkaariväen papiksi, mutta palvelen heitä, kun minulla työttömänä on aikaa ja he pyytävät. Seurakunnat eivät pyydä, vaikka olen tarjoutunut niin suoraan seurakuntiin kuin Helsingin ja Espoon kapitulien kautta.

Sydämestäni toivon, että saisin pian työtä. Neljän kuukauden työttömyys alkaa tuntua jo taloudessakin, mutta ennen muuta sielu huutaa kirkon palvelukseen.

Väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään

En ole ainoa, jota on järkyttänyt se väkivalta, jonka kohteeksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja heitä puolustavat ovat viime päivinä joutuneet.

Helsinki Pride kulkueeseen hyökättiin savupanoksin ja pippurisumuttein. Niistä kärsivät myös naiset ja pikkulapset. "Urhot" osoittivat urhokkuutensa juoksemalla karkuun. Onneksi poliisi sai tuoreeltaan kolme heistä kiinni.

Toinen isku tehtiin Helsingin SETA:n toimistoon. Siellä rikottiin paikkoja ja töhrittiin mm. hakaristejä oveen.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja johtavien puolueiden edustajat ovat tuoreeltaan tuominneet iskut. Niillä on vaikutusta jopa maamme julkisuuskuvaan ulkomailla. Onhan Suomi ollut mallimaa siinä, että täällä vähemmistöjen (siis muidenkin kuin SETA:an liittyvien) ei ole tarvinnut pelätä väkivaltaa läheskään samoissa mitoissa kuin vaikkapa itärajan takana.

Surulliseksi minut on tehnyt kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen, joka hämmästyttävästi näyttää haluavan ymmärtää väkivallantekijöitä. He olivat "vastareaktio poliittisen vallan arvoliberalismille." Kun toimistoon hyökättiin, se oli "yksittäinen ilmiö". Noille kannanotoille en anna arvoa. Väkivalta on aina väkivaltaa, vaikka se sattuisikin tällä kertaa tukemaan kd:n linjauksia. (Räsäsen lausuntoja on voitu lukea mm. Helsingin Sanomista 10.7.)

Suomessa poliittinen väkivalta oli voimissaan 1930-luvulla. Sen ajan paluuta ei toden totta ole syytä haikailla.

Pride

Tällä viikolla on Helsinki Pride tapahtuma. Se kokoaa sateenkaariväkeä ja heidän läheisiään. Toivottavasti myös muut ihmiset ottavat edes vähän selvää, mistä on kysymys, ja edelleen toivottavasti asenteet edes vähän lievenevät.

Yleismaailmallisesti näistä tapahtumista käytetään nimitystä pride (ylpeys). Sillä haluttaneen kuvata, että ihmisyyden moninaisuudessa ei ole mitään häpeämistä.

"Sateenkaari" kuvaa monenlaisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, joista voidaan toki käyttää muitakin nimityksiä kuten GLBTI (gay, lesbian, bi, trans, inter). Heidän yhteisenä tunnuksenaan sateenkaari kuvaa kirjoa ja moninaisuutta. Minua viehättää, kun se on jo Raamatun vedenpaisumuskertomuksessa rauhan merkki Jumalan ja ihmisten välillä. Ei enää koskaan vedenpaisumuksen kaltaista tuhoa!

Sain pitää saarnan tapahtumasarjaan liittyvässä Kallion kirkon iltamessussa 2.7. Kolmisensataa kuulijaa. Tunnelma käsin kosketeltava. Moni sateenkaari-ihminen on aidosti uskova tai etsivä.

Lomamatkan kokemuksia

Tein Birgitan kanssa yhteisen lomamatkan. Siinä vierähtikin 12 päivää.

Aluksi Varkauteen ja Leppävirralle häätilaisuuteen. Se on aina koskettava kokemus, ehkä maalaishäät pihamaalla vielä erityisesti. Varkauden kirkko oli kaunis, mutta seurakunnan veisuuta en juuri kuullut. Yritin kyllä itse.

Savosta sitten Lappiin, aluksi Kolariin ja sieltä sitten Enontekiölle. Monta päivää vaeltelua, väliillä lyhyitä ja kevyitä matkoja, välillä pitempiä. Rankin oli käynti 3 valtakunnan rajapyykillä. Kävelimme sen edestakaisin, mitä paikalliset ihmettelivät. Useimmile on ihan tarpeeksi vaativaa mennä sinne veneellä ja kävellä pois. Arktinen luonto oli ihmisen jäjiltä pahasti kulunut. Reitti kulkee kansallispuistossa, joten polulta ei saa poiketa. Ihmisjalat olivat kuluttaneet polut paikoin puolimetrisiksi uriksi, jonka pohjat olivat pelkää kiveä. Kiveltä kivelle astelu kipeytti jalkapohjat, vaikka oli kunnon vaelluskengät. Muutamaan pahaan rakkakohtaan oli rakenneltu helpotusta, mutta sulamisvedet saivat purot tulvimaan, ja pahimpia paikkoja piti kiertää. Se vesiputos, kymmeniä metrejä korkea, on sykähdyttävä näky!

Poikkesimme myös Pelkosenniemen ametisikaivoksessa, missä saaimme kaivaa onnenkivet. Kai meillä oli tuurin tynkää, kun molemmat löysimme jalokiviluokan kiteet itsellemme. Löysin myös pari pienempää, joita sitten järjestäjät jakoivat lohdutukseksi niille, jotka eivät itse löytäneet. Aika harva taitaa tästä koru/jalokivikaivoksesta tietääkään, vaikka se on tiettävästi Euroopan ainoa toimiva ametistilouhos.

Tuolla keikalla Birgitta harmitteli, ettei poroja juuri näkynyt. Kun palasimme Vuontispirtin pihaan, ne olivat siinä. Nelisenkymmentä! Seuraavana aamuna laskimme niitä 61 kappaletta! Avaralla piha-alueella ei kai ollut hyttysiä niitä vaivaamassa, ja ne ovat oppineet henkilökunnan harmiksi makoilemaan ovisyvennyksissä ja varjoisilla seunustoilla.

Birgitta on innokas valokuvaaja, mutta hänen harmikseen joutsenia ei nähty. Mutta aina on Lapin luonto niin koskettava, että myös kuvattavaa löytyy.

Tunturissa on jotenkin niin itsensä kanssa, että harmit unohtuvat. Enkä liene ainoa, jolle myös Luoja on mielessä, kun noita massiivisia hahmoja katselee ja rinnettä nousee.

Paluumatkalla poikettiin Pohjois-Karjalaan Kuosmalanvaaraan ystävien luokse. Lepo teki ihan hyvää, kun ajomatkaakin kertyi yli 3.600 km. Heillä on navetan ylisillä ihastuttava ruokasali/olohuone kristallikruunuineen. Mitäpä kesäillasta puuttuisi, kun siellä iltaa istuttiin, hyttyset inisivät, hepo hirnui ja hyvässä seurassa maailmaa parannettiin.

Juridisesti korjattu sukupuoli

Tänään 17.6.2010 se sitten tapahtui. Helsingin maistraatti teki juridisen sukupuolenkorjauksen. Minulla on siis nyt virallisesti paitsi naisen etunimet myös naisen henkilötunnus. Kun saan passin, siihen tulee tunnuskirjain F.

"Juridisesti nainen" kuullostaa tietysti aika omituiselta, mutta transsukupuolisella tämä on ollut ja on edelleen pitkä tie. Läheteen tutkimuksiin sain 23.10.2007, ja vasta 16.6.2010 tuli viimeinen korjaukseen tarvittu asiakirja, Tampereen hoitoyksikön psykiatrin puoltava lausunto.

Iloitsen joka askelesta, pienistäkin, koska ne ovat olleet viime vuosina aina oikeaan suuntaan.
Seuraava odotuskohde on kutsu Töölön sairaalaan kirurgiseen hoitoon. Milloin sen saan, sitä en voi tietää, mutta toivottavasti jo 2-3 kuukauden kuluessa. Jonon pituudesta on vähän vaihtelevia tietoja.

Keikkaa pukkaa

Kesäkuu jo hyvin alullaan, vakituisesta työstä ei edelleenkään tietoa. Keikkaa sen sijaan pukkaisi enemmän kuin ehdin tehdä. Eilen hautajaisissa, tiistaina taas. Luennoimaan, saarnaamaan ja panelikeskusteluihin kysytään ympäri Suomea. Yritän harkita, mihin on järkevää mennä. Yleensä niistä saa matkakulut ja aterian, ei aina niitäkään. Niin että ei tässä ole rikastumaan päässyt.

Muutaman lehden kuten Hymy ja 7 päivää olen päättävästi torjunut. Hymyn päätoimittaja vähän keljuili, etten taida tuntea lehden nykyistä linjaa. Lukaisin yhden numeron ja se riitti. Ei linja miellytä nytkään.

Samoin kielteisen päätöksen ovat saaneet mielestäni asiattomat TV-ohjelmat kuten Miitta Sorvali. Kakkosen kesärenkiäkän en ole halunnut, koska minusta olisi aika kornia ottaa työttömälle renki.

Mieluiten tekisin kutsumukseni mukaan täysiaikaista kirkon työtä. Milloin ja mistä sitä saan?