Vanhuksen kiusaajat

Tutulla ikäihmisellä on ongelma. Hän on liian kiltti ja vaikutuksille altis.

Häntä piirittävät "hyvää tarkoittavat" uskovat, jotka olan takaa "evankelioivat" ikänsä uskossa elänyttä ihmistä.

- Sinulta puuttuu pelastusvarmuus.
- Mikset mene uskovien kasteelle?
- Lukisit enemmän Raamattua.
- Rukouselämäsi on tehotonta.
- Olet nimikristitty.
- Palvelisit lähimmäisisäsi.
- Tule meille siivoamaan.
- Sinulla on rahaa. Mikset maksa minun laskujani, niin olisit Herralle otollinen?
- Et käy tarpeeksi kokouksissa.

Tuon kaltaisilla heitoilla tehdään äärettömän paljon vahinkoa.

Tiedän, että tuo ihminen, sanotaan nyt vaikka Viljamiksi, on ollut ikänsä kristitty ja vakaassa mielessä. Nyt on kunto rapissut. Näkö ei anna periksi lukea kuin muutaman minuutin kerrallaan. Selkäsärky on ainainen seuralainen eivätkä jalat oikein kanna. Tai jos kantaisivat, tasapainoon ei voi enää luottaa.

Mutta tiedän, että hän rukoilee paljon. Kun hän oli voimissaan, hän auttoi naapureitaan ja kauempanakin ilmaiseksi.

Nyt hänen luonaan lappaa näitä "uskonveljiä ja sisaria". He ja TV7 ovat saaneet hänet ahdistumaan.

Olen keskustellut hänen kanssaan toistuvasti ja pitkään. Vähän aikaa kaikki on OK, mutta sitten tuo rummutus taas alkaa tehota.

Raitis uskova alkaa epäröidä, josko se pelastus sittenkin pitää omilla töillä ansaita eikä voi luottaa Raamatun selvään sanaan ja Jumalan pelastustekoihin Kristuksessa.

Minä toivottaisn nuo Viljamin kiusaajat tekemään itse parannusta.

Väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään

En ole ainoa, jota on järkyttänyt se väkivalta, jonka kohteeksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja heitä puolustavat ovat viime päivinä joutuneet.

Helsinki Pride kulkueeseen hyökättiin savupanoksin ja pippurisumuttein. Niistä kärsivät myös naiset ja pikkulapset. "Urhot" osoittivat urhokkuutensa juoksemalla karkuun. Onneksi poliisi sai tuoreeltaan kolme heistä kiinni.

Toinen isku tehtiin Helsingin SETA:n toimistoon. Siellä rikottiin paikkoja ja töhrittiin mm. hakaristejä oveen.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja johtavien puolueiden edustajat ovat tuoreeltaan tuominneet iskut. Niillä on vaikutusta jopa maamme julkisuuskuvaan ulkomailla. Onhan Suomi ollut mallimaa siinä, että täällä vähemmistöjen (siis muidenkin kuin SETA:an liittyvien) ei ole tarvinnut pelätä väkivaltaa läheskään samoissa mitoissa kuin vaikkapa itärajan takana.

Surulliseksi minut on tehnyt kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen, joka hämmästyttävästi näyttää haluavan ymmärtää väkivallantekijöitä. He olivat "vastareaktio poliittisen vallan arvoliberalismille." Kun toimistoon hyökättiin, se oli "yksittäinen ilmiö". Noille kannanotoille en anna arvoa. Väkivalta on aina väkivaltaa, vaikka se sattuisikin tällä kertaa tukemaan kd:n linjauksia. (Räsäsen lausuntoja on voitu lukea mm. Helsingin Sanomista 10.7.)

Suomessa poliittinen väkivalta oli voimissaan 1930-luvulla. Sen ajan paluuta ei toden totta ole syytä haikailla.