Uusi lastensairaala tarvitsee 160 miljoonaa euroa. Yritetään kerätä
kansalta, kun valtiolta ei rahaa heru.
Kuopion teatterin iso peruskorjaus maksaa 27,3 miljoonaa. Elokuussa
nähdään, mitä saatiin aikaan.
X:n seurakunnan kirkon välttämättömien korjauskohteiden hoitaminen niin
ettei lisävaurioita synny, maksaisi puolisen miljoonaa.
Tunnetun viihdetaiteilijan konserttiin pääsee 75 eurolla noin 60 metrin
päähän lavasta.
Jonkun mielestä kaikki nuo vaativat paljon rahaa. Joku toinen ainakin
osittain ymmärtää jotakin noista neljästä. Monen on helpointa mieltää sellaisia
summia, joita on omalla tilillä tai lompakossa. Siis tuota konserttilipun
hintaa tai maksimissaan parin kuukauden palkkaa.
Lastensairaalaa en itse tarvitse eivätkä toivottavasti läheisenikään
koskaan. Mutta hyvä ja tarpeellinen se varmaan on. Soisin myös verojani siihen
käytettävän.
Teatterista pidän ja tiedän sinne suuntaavani. Lipun hinnat
toivottavasti pysyvät järjellisinä. 25-40 euroa vielä jotenkin kestää, jos ohjelman
sisältö ja toteutus herättää ajatuksia ja tunteita.
Kirkosta pidän vielä enemmän. Toivoisin niihinkin rahaa löytyvän.
Silloin joskus seurakunnat kilpailivat sillä, kuka pystyi komeimman tekemään.
Nyt voittajat huokailevat, kun se komea kirkko on kallis ylläpitää ja vielä
kalliimpi korjata.
Entä konserttilipun hinta? Taas ollaan arvostuskysymyksen edessä. Se
mikä on sielun päällä, on hintansa arvoista, vaikka se hinta olisi
suolainenkin. Moni nuori käyttää ison osan kesäansioistaan festari- tai
konserttimatkaan ja pitää satsaustaan hyvänä.
Tavalliset ihmiset käsittelet tavallisia rahasummia. Isoimmat hankinnat
voivat olla omistusasunto ja auto.
Isompien rahojen käsittelijät ja suurten päätösten tekijät panevat
monta nollaa lisää noihin rahamääriin. Siinä voi joskus uhata tietynlainen
sokeus. Yhteiset rahat eivät olekaan niin varovasti ja harkiten käytettäviä
kuin omat.
Eurovaaleissa tai muuten valittaville ja jo valituille toivon
suhteellisuudentajua ja harkintaa siitä, mikä raha on paljon ja mikä ei.
