Yleisurheilun MM-kisat ovat menossa Pekingissä.
Kansat kohtaavat. TV-yleisöä on paljon.
Menestyksen palo on niin suuri, että käsittämättömän moni on ottanut riskin ja käyttänyt kiellettyjä aineita, joilla on yhteisnimi doping.
Ymmärrän katsomon vihellyskonsertit ja buuaukset, kun toistuvasti kiinni jäänyt urheilija löperöiden sääntöjen takia pääsee finaaliin ja jopa palkintokorokkeelle.
Justin Gatlin on jo ehtinyt pahastua siitä eikä suostu haastatteluihin, joissa puhutaan dopingista. Sattunee arkaan paikkaan.
Eikö näiden pitänyt olla yleisurheilukisat eikä lääketieteen väärinkäytön?
Säälien ajattelen nähtyjä kuvia hetken suuruuksista, jotka kiinni jäätyään menettivät kaiken. Jotkut taas sairastuivat kroonisiksi ja hissuttelevat nyt lyhyen aktiiviuran jälkeen ihmisraunioina. Niitäkin on, jotka ovat äkillisesti menehtyneet pian uran päätyttyä.
Dopingista voi joutua maksamaan kovan hinnan.
Liputetaan puhtaan urheilun puolesta!
Paavalin sanoin: harjoitettakoon lujaa itsekuria. (1 Kor. 9:24-27)
Ja muistettakoon, että on tärkeämpiäkin asioita kuin ajallinen hetken huuma ja menestys.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
