Yhteiskuntamme
laatii hyvää tarkoittaen suunnattoman määrän sääntöjä. Niihin vain alkaa
tukehtua.
Kirkkoherrana
(24 vuotta) mietin, uskooko joku vakavissaan, että seurakunnissa vain joutilaina
odotellaan, milloin päästään seuraavaa selvitystä tekemään.
Tietynlainen
byrokratia lisääntyy tasaisen varmasti. Asian ikävä puoli on siinä, että
hengellisen työn puurtajista tehdään toimistossa istuskelijoita sen sijaan,
että he eläisivät seurakuntalaisten keskellä ja tekisivät sitä työtä, johon
heillä on kutsumus.
Vaan
sielläpä he istuvat kömpelöin sormin vaikkapa Kipan akkunaa avaamassa ja
miettimässä, mikä logiikka tässä matkalaskun teossa tai ostolaskujen
hyväksynnässä nyt olikaan. Ennen se tehtiin kynällä paperille ja pärjättiin
hyvin. Se oli myös nopeampaa ja helppo opettaa äkkinäisellekin.
Ehkä minä
olen ”old fart”, kun haikailen entistä aikaa, jolloin taloustoimiston osaavat
ihmiset hoitivat taloushallintoon kuuluvat asiat ja hengelliset työntekijät
pääsivät ilman niistä koituvia murheita ja ajan tärväämistä rynnistämään vaikkapa
nuorten iltaa pitämään.
Korostan
vielä, etten väheksy tiettyä tarpeellista byrokratiaa. Olisi vain parempi uskoa
se osaaviin käsiin ja vapauttaa taiteilijasielut kentälle.
