Pitkä, kunniakas työura. Tästä on hyvä pitää puheita. Toisaalta se ei ole johtaja eikä mikään, joka ei itse siirry hyvälle eläkkeelle alle kuusikymppisenä. Siinä sitten realisoituvat myös optiot, bonukset, rahastot sun muut.
Tärkeintä on rahassa rypeminen ja sen verran nuoren kunto, että ehtii ja jaksaa nauttia elämästä. On onneksi tullut golfattua monet työpäivät ja lasketeltu siellä ja täällä.
Olkoot muut kuuteen viiteen tai ylikin. On ne jos suinkin jaksavat, koska muuten eläke ei riitä mihinkään. Ei se riitä silloinkaan, mutta mitä siitä kertomaan?
Tai mikä sen mukavampaa kuin rätkäistä lopputili kouraan pari kuukautta ennen eläkeikää? Siinä on naurussa pitelemistä, kun eläke putoaa viime metreillä pienemmäksi.
Kaupan alalla on jo pitkään hoksattu, että yli viisikymppiset saneerataan pois. Miksi kummassa ne eivät jatka työuraansa? Ryhtyisivät yrittäjiksi…
Kiva konsti on myös ottaa aikaihmiset harjoittelijoiksi. Se onnistuu jopa ilman palkkaa. Kun aika päättyy, sanotaan kiitos ja hyvästi. Pian on tilalla toinen hölmö työpaikan toivossa.
Eihän kukaan päättäjä ajattele näin, eihän?