Kuuntelin radiosta puheohjelmaa. Viisaat keskustelivat siitä, mitä vaaroja meidän hyvällä suomalaisella yhteiskunnallamme on.
Useampaan kertaan nousi esiin ajatus, että hyvinvoiva ja riittävän laaja keskiluokka on erityisen tarpeellinen. Miksi? Siksi että jos keskiluokka kutistuu ja voi huonosti, alkavat ääripäät korostua.
Hienosti sanottuna kyse on polarisoitumisesta. Ajaudutaan tilanteeseen, jossa hyvinvoiva väestönosa eristäytyy omaksi saarekkeekseen ja yhä kasvava huono-osaisten joukko ajautuu toivottomuuteen.
Äärimmäisiä esimerkkejä löytyy niin USA:sta kuin Venäjältä: Rikkaiden asuma-alueet ovat aidattuja ja vartioituja. Sinne ei ole asiaa kuin hyväksytyillä. Toisaalta ollaan turvassa ja toisaalta turvattomia. Aitojen ulkopuolelle meno on aina riskinottoa.
Sata vuotta sitten Suomessa huudettiin, että köyhälistöllä on menetettävänä vain kahleensa. No, oli muutakin, henkikin meni monilta. Oman maamme surkea jakso johtui osin siitä, että oma keskiluokka puuttui. Ei ollut omaa järjestysvaltaa, armeijaa, virkamieskuntaa. Niitä rakenneltiin pikavauhtia ja usein vähän sinnepäin eikä kohdalleen.
Tuohon tapaan ne viisaat puhuivat. Kuuntelin hiljaa. Vaikka keskusteluohjelmaan kuuluu monenlaisten kärjistysten esittäminen, tunsin kohdanneeni tiedon jyviä.
Kun on virkamiestä ja toimihenkilöä, työnjohtoa ja pikkupomoa, eri alojen ammattilaisia, siitä kasvaa se porukka, joka verotuloillaan tukee heikompiaan ja luo vakautta ja uskottavuutta koko yhteiskuntaan.
