Naisen ja
miehen tasa-arvo. Esim. osallistuminen kodin ulkopuoliseen työelämään, oikeus
virkoihin, samanpalkkaisuus, mahdollisuus edetä, muitakin kuin perinteisiä
naisten ammatteja.
Äänioikeus
ja vaalikelpoisuus.
Oikeus erota
avioliitosta.
Eronneiden
vihkiminen.
Oikeus
avioliittoon ja kirkolliseen vihkimiseen.
Monet
eettiset asiat kuten suhtautuminen esiaviollisiin suhteisiin, ehkäisyyn,
eutanasiaan, maahanmuuttoon, erilaisuuteen…
Luettelo ei
ole läheskään kattava.
Mihin tällä
viitataan?
Tietysti
rakkaan kirkkomme tapaan suhtautua asioihin.
Ensin
torjutaan jyrkästi.
Vähä vähältä
käytännöt lievenevät, vaikka johto jyrisee.
Lopulta muka
aloitetaan keskustelu aiheesta, jonka muu yhteiskunta on keskustellut valmiiksi
kauan sitten.
Kaikki muut
paitsi nyt aloittaneet tietävät, että olennaiset argumentit puolesta ja vastaan
on esitetty jo moneen kertaan.
Päätöksiä ei
saada aikaan, koska halutaan varjella kirkon muuttumattomuutta ja kuviteltua
yhteyttä. Viimeistään kirkolliskokouksessa vähemmistö jyrää enemmistön, koska
määräenemmistön saanti on vaikeaa.
Lopulta
tehdään päätös, jonka suuri enemmistö näki järkeväksi 10-15 vuotta aiemmin.
Jälkijättöinen päätös on sinänsä oikea, mutta sitä ennen on tullut paljon
vahinkoa odotellessa ja turhaan kiistellessä.
Naisen ja
miehen tasa-arvo. Esim. osallistuminen kodin ulkopuoliseen työelämään, oikeus
virkoihin, samanpalkkaisuus, mahdollisuus edetä, muitakin kuin perinteisiä
naisten ammatteja.
