Jokunen
vuosi siten olin seurakunnan X joulukirkossa, jossa sattui muutama pieni
kömmähdys, mikä ei minua häirinnyt. Joitakin häiritsi, ja naulakolla kävi
närkästynyt pupatus.
Kommentteja
kuunnellessani ihmettelin. Muutamille oli jokin yksityiskohta jäänyt
"vääränä" mieleen, ja se piti tietysti jakaa. Minusta olisi mukavampi
jakaa ne sykähdyttävät kohdat, mutta kukin tyylillään.
Vallaton
mieleni kävi kuitenkin kehimään "pupattajien kirkkoa" teemalla
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin..."
Joka välissä
saisi joku seurakunnasta nousta sanomaan, mikä nyt ei mennyt hänen mielensä
mukaan. Tai kun tuo toinen sai nousta enkä minä. Ja nouseminenkin on väärin...
Kaaos siitä
tulisi.
Taidan
suositella entisessä pysymistä.
Ja voi kun
kirkkoon tullessa jätettäisiin pois vakuuttuneisuus omasta, ainutlaatuisesta
etevämmyydestä. Ja pois myös arvosteleva mieli.
Kirkossa on
Kristus. Siitä lähtee se oikea asennoituminen.
