Vaikeimmaksi osaksi Isä meidän -rukousta on sanottu tätä:
- niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Sitä jos jää miettimään, alkaa tuntea oman pienuutensa tai sielunliikkeittensä vajavuuden. Olenko oikeasti antanut kaikille anteeksi? Myös sille kaikkein mahdottomimmalle ihmiselle, sille vihoviimeiselle, ärsyttävälle kiusanhengelle?
Jeesus näyttää kiusallisesti sitovan yhteen oman anteeksi saamisemme ja anteeksi antamisemme. Kun tarkastelee rukouksen kontekstia Matteuksen 6. luvussa, käsitys vain vahvistuu.
Niin että eipä jätetä mitään ikävää hampaankoloon ketään vastaan.
