Vaikeat sanat

Vaikeimmaksi osaksi Isä meidän -rukousta on sanottu tätä:

• niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Sitä jos jää miettimään, alkaa tuntea oman pienuutensa tai sielunliikkeittensä vajavuuden. Olenko oikeasti antanut kaikille anteeksi? Myös sille kaikkein mahdottomimmalle ihmiselle, sille vihoviimeiselle, ärsyttävälle kiusanhengelle?

Jeesus näyttää kiusallisesti sitovan yhteen oman anteeksi saamisemme ja anteeksi antamisemme. Kun tarkastelee rukouksen kontekstia Matteuksen 6. luvussa, käsitys vain vahvistuu.

Niin että eipä jätetä mitään ikävää hampaankoloon ketään vastaan.

Rukousohjeet

Piispainkokous on antanut väljät pastoraaliset ohjeet rukoilemisesta rekisteröidyssä parisuhteessa elävien kanssa tai puolesta.
Ohjeet ovat juuri niin väljät kuin odotin. Mistään kaavasta ei ole kysymys. Sellaiseen ei uskallus riitä, kun tietää toisinajattelijoiden kannan.
Plussaa on, että nyt myös julkinen, yhteisöllinen rukous on laillistettu.
Miinuspuolena pitäisin, että ainakin lehtitietojen mukaan nimenomaan kielletään kysymykset ja sormukset, ettei kukaan vain erehtyisi rinnastamaan suhdetta avioliittoon (?)

Rukoileminen sinänsä on erinomaisen hyvä asia. Meitä kehotetaan isossa kirjassa rukoilemaan mm. esivallan ja kaikkien ihmisten puolesta. Onpa myös selvä kehotus rukoilla vihamiesten puolesta.
Kuinka siis voisi olla sydäntä kieltää esirukous kirkon jäseneltä, joka sitä pyytää?

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

"Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen, päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon. Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan."


Olisiko tämä Arcus-yhteisön sivulta kähvelletty vanha kelttiläinen rukous sopiva hyvän joulun ja uuden vuoden toivotus?