Ahneus on kristillisessä perinteessä yksi seitsemästä kuolemansynnistä.
Aika erikoista, että se on yhteiskunnassamme nostettu jos ei nyt ihan hyveeksi niin ainakin laajalti hyväksytyksi. Pitäähän sitä pyrkiä menestymään, suunnan on oltava eteenpäin...
Oma menestys voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että tukitaan tie toiselta. Menes ontuva Eriksson siitä syrjään... Kaverille ei jätetä, tottahan minä minä MINÄ on tärkein.
Mikä sitten olisi ahneuden vastakohta?
Eräs vastaus on kohtuus. Ei liikaa, mutta ei myöskään liian vähän.
Kristillisessä perinteessä on opetusta yksinkertaisesta elämästä, jossa "ei korkeita mielitellä", vaan tyydytään "määräosaani leipää".
Leipää voi myös jakaa sitä enemmän tarvitseville.
Ahneutta vastaan auttaa, jos voi luopua omastaan toisen hyväksi.
