Hiihtoon kunnon voitelu

Olympiakisat ovat herättäneet monenlaista keskustelua välineistä ja tarvikkeista. Hiihtoniilo kyseli, mitä Jeesus sanoi hiihdosta.

Eipä tainnut sanoa mitään, vaikka lumi tietysti silloinkin näkyi Hermonin rinteillä ja satunnaisesti ja harvakseltaan maassa.

Seuraava pohdiskelu ei ole todesta otettavaa eikä vakavaa.

Onko pitovoiteista mitään näyttöä Raamatussa? On toki. Daniel jo kertoi Belsassarin pidoista. Pidoista puhutaan muutenkin, joissakin yhteyksissä jopa messiaanisen ajan merkkinä.

Jos muistetaan sananlasku siitä, mikä on vanhin voitehista, niin vesihän on esillä Raamatun ensi lehdiltä alkaen. Tiedä sitten, miten hyvän luiston se antaa pohjaan siveltynä. Toisaalta viisaat asiantuntijat kertovat, että luisto syntyy, kun kitka muuttaa lumen pinnan vedeksi.

Mutta entä se Jeesus?

Anteeksi vain, kaikki urheilun vastustajat, mutta hän paljastuu yllättäen varsinaiseksi hiihtoniiloksi.

Mietitään vaikka hänen arvonimeään Messias eli Kristus. Taustalta löytyy voidella-verbi. Nimitys on suomeksi ”voideltu”.

Missä viipyy ensimmäinen kuva hänestä sujuttelemassa suksin?

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Siis vuosi.

Nuorilta olen oppinut, että asiaa ei oikeastaan ole olemassa, ellei se ole Facebookissa. Jokin muukin sosiaalisen median (some) muoto käy.

Itse olen kohtuullisen ahkera FB päivittäjä. Mukava on myös lukea ystävien kuulumisia. Palvelun tarjoaja tekee aina myös yllätyksiä. Viimeisin ja sieltä mukavasta päästä on Vuosikatsaus. Sieltä voi katsella joitakin vuoden aikana tapahtuneita juttuja, yleensä itse liitetyn kuvan kanssa.

Omassa vuoden 2013 katsauksessani näkyy mm. moneen kertaan hiihtämistä, vanhoja ja uusia autoja, auton vaihtokin. Kirkkoja on pilvin pimein, monissa rovasti tyyriinä seisomassa tai istumassa. Muutaman kerran olen päässyt messussa avustamaan esim. saarnan pidossa tai ehtoollisen jaossa.

Monenlaista retkeä on näköjään tehty. Poseerataan kaupunkikohteissa, mutta tyypillisempää on puskissa möyriminen tai metsäpolun taaperrus. Kuntorastit on koluttu. Suomen luonto kun vetää puoleensa enkä juuri vastustele. Mitä nyt työ haittaa harrastuksia.

Syksyllä maailmaan pullahti esikoinen. Siis romaani. Oma tuskansa oli luomisessa, mutta oli se vain mukava kirjan selkämystä hivellä ja ajatella, että tämän perusteella ties ketkä voivat vuosien päästä selvittää, miten höperösti ajattelen. Rikosromaanistakin kun tuli liian kiltti. Pahoittelen, en oikein osaa olla karkea. Enkä aio opetella.

Muutama näkyvä lehtihaastattelukin näyttää olleen. Onko olennainen sanottu ja näkyykö se lehdessä, sen arvioivat lukijat.

Mitä sinun vuoteesi on mahtunut?

Miten ensi vuoden käyttäisi viisaammin?

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu - ja tulitha sie!

Useampi viikko on vierähtänyt jonkin tason korkeapaineen alla. Wille-piispaa on saateltu eläkkeelle ja hänen seuraajaansa Jari Jolkkosta otettu vastaan ja virkaansa vihitty. Melkoinen työllistäjä on myös tuleva pappisvihkimys, johon on ilmoittautunut peräti kahdeksan toiveikasta.

Eikä se uusi kotikaan ihan itsestään sillä lailla järjestynyt, että tavarat suunnilleen paikkansa löysivät.

Nyt olen toista päivää töissä siten, että hame on löytynyt päälle. Se on kevään merkkejä. Juhlapuheissa Jari Jolkkosen vihkimystä verrattiin jäiden lähtöön, ja ilmat todella alkoivat siitä lämmetä. Kun vierailevat piispat otettiin Kuopiossa lauantaina vastaan kolmessa lämpöasteessa ja räntäsateessa, paistaa nyt aurinko ja lämpö on tuolla viidentoista hujakoilla.

Aurinko armas sa, saattaja kevätsään...

Kohta viikko on nautittu aurinkoisista päivistä täällä Kuopiossa. Niin kai muuallakin Suomessa.

On se vain merkittävä asia myös mielialan kannalta. Pitkään kärvisteltiin pimeässä tai hämärässä, ja nyt tuntuu joka paikka tulvivan valoa.

Kevät kurkkaa jo ovelta, vaikka tänäkin aamuna Savilahden mittauspiste kertoi tylyt lukemat - 18. Iltapäiväksi voi lauhtua viitisentoista astetta.

Saisivat hiihtokelit pysyä Pogostan hiihtoon 17.3.2012 asti.