Ihminen huutaa hätäänsä

http://www.kuopionhiippakunta.fi/hiipan-alta-ja-vieresta-blogi/?x1943996=w2123224

Tämä kirjoitus on julkaistu aiemmin Kuopion hiippakunnan blogisivustolla


Iso asia on helpompi ymmärtää ja muuttuu koskettavammaksi, kun sitä lähestytään ihmisyksilöiden kautta.
Tuntematon sotilas tuo eteen Rokan ja Rahikaisen, Lammion ja Koskelan, Lehdon ja Riitaojan ja monia mieleenpainuvia henkilöitä. Useimmat tietävät heti, mistä mentiin yli kuin sorsaparvi, mihin kaivattiin Lahtista ja sen konekivääriä ja mitä sotamies Viirilä sanoi tekevänsä Inarissa.
Sodan kuvaus tarkentuu ihmisten kuvauksella. On eri asia todeta yleisellä tasolla, miten sota on julmaa, ja sitten kuvata, miten se julmuus aidon tuntuisia ihmisiä koskettaa.
Välimeren kauhut koskettivat jo silloin, kun uutisoitiin ensimmäisistä kiikkerien purtiloiden kaatumisista tai uppoamisista. Näytettiin pelastustoimia ja kuvattiin ryhmänä niitä, jotka onnekkaasti pelastuivat.
Jopa kymmenet tuhannet ovat saattaneet vajota aaltoihin, mutta kaikkia uhreja emme koskaan saa tietää.

Koskettavat kasvot epätoivoinen merenylistys sai, kun kuvattiin vesirajassa makaavan kolmevuotiaan kurdi Alaynin ruumista. Onneton isä menetti puolisonsa ja kaksi lastaan.
Kuolemaa, kärsimystä ja epätoivoa on kuvattu monin tavoin. Syvältä se viilsi, kun nähtiin pieni mies henkensä menettäneenä.
Nuo ihmiset eivät ole liikkeellä huvikseen. Monet heistä ovat maksaneet kaiken omaisuutensa ihmissalakuljettajille, jotka sitten hylkäävät heidät ajelehtimaan kaikkea muuta kuin merikelpoisiin aluksiin, jotka on vielä kuormattu piripintaan.
Italia ja nyt myös Kreikka kantavat suurta vastuuta. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat pyrkivät pohjoisemmaksi. Saksa on avannut rajansa, Unkari taas rakentanut 175 km pitkän aidan, jonka ylittäjät palautetaan. Slovakia ja Tsekin tasavalta rajoittavat matkustusta. Pieni Suomi on saamassa osansa ja nyt myös pohjoisen kautta kaartaen.

Sosiaalisessa mediassa minua on koskettanut vastaus siihen tuttuun väitteeseen, ettei kaiken maailman maahan tulijoita pidä auttaa ennen kuin oman väestön asiat on pantu kuntoon, annettu turvaa vanhuksille ja puutteenalaisille, omille köyhille avuttomille. Tuntematon kirjoittaja teki yksinkertaisen kysymyksen: - Mitä sinä olet tehnyt kotimaan kärsivien hyväksi?
Niin, mitä? Ja eikö ihmisen hätä aina huuda apua? Mitä se Nasaretilainen sanoikaan hädänalaisen ruokkimisesta ja vaatettamisesta, jopa kotien avaamisesta?
Myös toisen näköinen, -tapainen.-uskoinen jne. on ihminen ja veljeni tai sisareni.

 

Kristillisestä ihmiskuvasta

Kristillinen ihmiskuva lähtee luomisen teologiasta. Olemme Jumalan luomia ja lunastamia. ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1 Moos 1:27) Tässä täysin yksiselitteisesti todetaan, että sekä mies että nainen ovat Jumalan kuvia, eikä minkäänlaista arvoeroa kuvata.

Jumalan kuva (imago Dei) on kielikuva, joka korostaa ihmisen ja Jumalan tiettyä suhdetta ja asemaa. Persian suurkuninkaan valtakunnassa oli patsaita ja kohokuvia, joihin oli kuvattu joko hallitsija tai hänen sinettinsä. Ne kuvasivat hänen valtaansa, mutta myös tiettyä turvallisuutta: myös tämä alue on osa valtakuntaa. Ihminen Jumalan kuvana on hänen valtansa alainen, tarkoitettu hänen yhteyteensä, mutta myös valtaan ja vastuuseen asetettu.

Usein tähän ajatukseen ihmisestä Jumalan kuvana liitetään toisen luomiskertomuksen sanat: ”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1. Moos. 2:15) Jolla valta on, sillä pitää aina olla myös vastuu, on sitten kyse organisatorisesta asemasta, mielipidevaikuttamisesta tai mistä vallan muodosta hyvänsä.

1900-luvun teologiassa oli yleistä kuvata ihmisen asemaa maailmankaikkeudessa tiettyjen suhteiden avulla. Olemme suhteessa Jumalaan, luojaamme. Olemme suhteessa toisiin ihmisiin. Olemme suhteessa fyysiseen luontoon. Vaikka jokainen on myös ainutlaatuinen yksilö, emme ole irrallisia saarekkeita, vaan aina osia kokonaisuuksista, ja nuo suhteemme Jumalaan, toiseen ihmiseen (lähimmäiseen) ja luontoon määrittävät ja muovaavat meitä.

Pitäisi olla selvää ja luonnollista ajatella, että tuo ihmisten tietynlainen suhteiden verkko, verkottuminen, lähtee siitä, että me erilaiset ihmiset olemme keskenämme samanarvoisia. Kristillisen käsityksen mukaan ihmisarvo on jakamaton. ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal 3:28)