Palkatta töissä - ja hyvältä tuntuu

Olen pappi, rovastikin, ja kirkon töissä. En toki papin virassa, vaan tuomiokapitulin hallintovirkanaisena, mutta kirkossa kuitenkin. Papin oikeudet säilyvät, vaikka varsinainen työ onkin asioiden valmistelua, yhteydenpitoa ja sen sellaista.

On ollut virkistävää silloin tällöin saada palvella myös pappina. Se tapahtuu omalla ajalla ja ilman pennin hyrrää korvauksia. Tai olenhan minä kastekodissa kahvit saanut, hautajaisissa ruokaakin.

Kirkon suositussopimus toimituspalkkioista on niin etevästi laadittu, että äärimmäisen harvoin olisin edes oikeutettu kyselemään palkkion tai korvauksen perään. Niinpä "artisti maksaa."

Ehkä puolen tusinaa kertaa viimeisten parin vuoden ajan sopimuksen ehdot ovat täyttyneet eli seurakunnan oma papisto on ollut estynyt ja seurakunta (kirkkoherra) on pyytänyt töihin. Muutama aktiivinen on työntänyt palkkiolomakkeen käteen ja sanonut odottavansa kunnes sen täytän. Olen kiltisti täyttänyt.

Tyypillisempää on, että en ole rahan perään huudellut. Se parikymmentä euroa on jotakuinkin olematon korvaus työstä.

On ollut jotenkin vapauttavaa hoitaa pyhiä toimituksia tai osallistua messun toimittamiseen ilman että pitää lomakkeita täytellä ja verokorttia kopioida.

Minulla kun on oma pieni palkkani, jolla tulen toimeen. Eri juttu on se miten7 kk työttömänä opetti, että työttömien pappien korvausten ja palkkioiden suhteen tulee seurakunnan olla aktiivinen.

Puhujapyyntöjä tulee ja kiva niin

Te monet ihanat ihmiset, jotka pyydätte minua puhumaan kuka minnekin, kiitos luottamuksesta!
Arvostan sitä, että minuun luotetaan ja minulla katsotaan olevan asiallista sanottavaa.

Pyydän kuitenkin muistamaan pari realiteettia.

Asun Kuopiossa. Jos pitäisi olla Helsingissä vaikka vain tunti, pari, niin minulta menee joka tapauksessa koko päivä. Junassa istumista noin 9 tuntia. Vielä ei kukaan ole lentolippua tarjonnut.

Minulla on päivittäin töitä 8.00 - 16.15 maanantaista perjantaihin. Jos siis arkipäivinä minun pitäisi olla muualla sanaista arkkuani avaamassa, minun pitää anoa tuomiokapitulilta palkatonta virkavapautta yksityisasioiden hoitamista varten. Puheidenpito kun ei kuulu notaarin tehtäviin, niin hauskaa kuin se olisikin.
Palkattomat virkavapaudet taas käyvät äkkiä kukkarolle.

Pyydän siis ymmärtämään, että joskus vastaan ei.

Jos vastaan kyllä, se on usein ehdollinen kyllä. Jos saan vapaata ja jos tilaisuuden järjestäjiltä löytyy matkarahat ja sen verran palkkiota ja/tai päivärahaa, etten ihan tappiokseni työtä tee.

Tämä ei siis ole diivailua, vaan elämän realitetteja. Myös minun pitäisi syödä päivittäin jne.

Mutta mielelläni kierrän puhumassa, jos teemoista sovitaan, jos päivä sopii - ja jos rahasta voidaan sopia. Karu juttu, mutta minkäs teet.