Olen erästä
taustoitusta varten penkonut Olavinlinnan asioita. Sieltä nousee muutama mukava
tarina, joista tunnetuimpia ovat musta pässi ja muuriin muurattu neito.
Yhteistä on,
että tarinat ovat letkeästi eteneviä ja tunteisiin vetoavia, niissä on romantiikkaa
tai sodan kalsketta, ehkä vähän uskontoakin tai ainakin viittaus
yliluonnollisen mahdollisuuteen.
Yhteistä on
myös vaikeus ellei mahdottomuus ajoittaa tapahtumia tarkasti tai verifioida
historiallisesti. Luontevammin ne selittää viihdetarinoiksi, joita kunnon
linnalla pitää ollakin siinä missä kummituksia ja salakäytäviä.
Linnassa oli
jonkinlaisena symbolieläimenä musta pässi aina 1700-lvulle. Viimeinen mätkähti
vahingossa muurilta ja hukkui.
Ensimmäisen
pässin kerrotaan pelastaneen linnan, kun vainolainen sinne hiipi. Pässi olisi
vieraat huomannut ja mäkättänyt muurin harjalla päätään viskoen ja sorkkiaan
kopistaen.
Musta,
sarvipää, sorkat, pahat äänet – selvä piru. Niin olisi vainolainen ajatellut ja
juossut kauhuissaan tiehensä.
Muurattu
neito taas tunnetaan laulustakin ”Balladi Olavinlinnasta”. Joku katala
kavaltaja avasi portin viholliselle ja linna pelastui töin tuskin. Alettiin
etsiä syyllistä ja lopulta päädyttiin neitoseen, joka ei kieltänyt.
Rangaistukseksi hänet muurattiin elävänä linnan seinämään.
Neito olisi
ollut viaton, mutta pitänyt suunsa kiinni, koska hän tiesi rakastettunsa
oikeaksi syylliseksi. Muurissa riutuvan neidon kyynelet olisivat kastelleet
pihlajansiementä, ja niin komea puu alkoi seinästä kasvaa.
Pihlaja
sinänsä on totta. Se romahti alas vasta 1950-luvulla. Musta pässi on päässyt
patsaaksi Tallisaareen. Jekkuperinteeseen kuuluu maalata sen sanonko mitkä
punaisiksi. Yhtä järkevää kuin olkipukin ilkivaltainen poltto Falunissa.
