Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

tiistai 7. tammikuuta 2014

Tarinoita tarvitaan


Olen erästä taustoitusta varten penkonut Olavinlinnan asioita. Sieltä nousee muutama mukava tarina, joista tunnetuimpia ovat musta pässi ja muuriin muurattu neito.

Yhteistä on, että tarinat ovat letkeästi eteneviä ja tunteisiin vetoavia, niissä on romantiikkaa tai sodan kalsketta, ehkä vähän uskontoakin tai ainakin viittaus yliluonnollisen mahdollisuuteen.

Yhteistä on myös vaikeus ellei mahdottomuus ajoittaa tapahtumia tarkasti tai verifioida historiallisesti. Luontevammin ne selittää viihdetarinoiksi, joita kunnon linnalla pitää ollakin siinä missä kummituksia ja salakäytäviä.

Linnassa oli jonkinlaisena symbolieläimenä musta pässi aina 1700-lvulle. Viimeinen mätkähti vahingossa muurilta ja hukkui.

Ensimmäisen pässin kerrotaan pelastaneen linnan, kun vainolainen sinne hiipi. Pässi olisi vieraat huomannut ja mäkättänyt muurin harjalla päätään viskoen ja sorkkiaan kopistaen.

Musta, sarvipää, sorkat, pahat äänet – selvä piru. Niin olisi vainolainen ajatellut ja juossut kauhuissaan tiehensä.

Muurattu neito taas tunnetaan laulustakin ”Balladi Olavinlinnasta”. Joku katala kavaltaja avasi portin viholliselle ja linna pelastui töin tuskin. Alettiin etsiä syyllistä ja lopulta päädyttiin neitoseen, joka ei kieltänyt. Rangaistukseksi hänet muurattiin elävänä linnan seinämään.

Neito olisi ollut viaton, mutta pitänyt suunsa kiinni, koska hän tiesi rakastettunsa oikeaksi syylliseksi. Muurissa riutuvan neidon kyynelet olisivat kastelleet pihlajansiementä, ja niin komea puu alkoi seinästä kasvaa.

Pihlaja sinänsä on totta. Se romahti alas vasta 1950-luvulla. Musta pässi on päässyt patsaaksi Tallisaareen. Jekkuperinteeseen kuuluu maalata sen sanonko mitkä punaisiksi. Yhtä järkevää kuin olkipukin ilkivaltainen  poltto Falunissa.