Evankelista
David Herzog vieraili Suomessa. Lehtitietojen mukaan kuulijoita oli odotettua
vähemmän, ja mies näytti väsyneeltä ja pettyneeltä.
Monissa
kommenteissa osoitettiin hänen oppiensa ja tilaisuuksiensa kummallisuuksia
kuten väitteitä tekonivelen korjautumisesta oikeaksi, kultahampaiden tai kultapölyn
ilmaantumista, jopa enkelien sulkien keräilyä. Vähän liian ihmettä ja kummaa
ollakseen uskottavaa.
Irvailtiinkin,
ilmestyikö turhan julkkiksen hiuksiin Paavo Arhinmäen kuva.
Ehkä vähäinen
yleisö ja suomalaisten terve haluttomuus nielaista mitä tahansa selittävät hänen kummalliset lausuntonsa
siitä, että häntä ei saa arvostella. Muuten arvostelijoille alkaa tapahtua
kamalia.
Hohhoijaa.
Maailman sivu on ilmaantunut ihmisiä, jotka mielellään nostavat itsensä
arvostelun yläpuolelle. Joskus taustalta löytyy kaikenlaista päivänvaloa
kestämätöntä.
Minua
ihmetyttää, miksi nostetaan esiin ihmeet ja kummat, kun keskeisenä pitäisi olla
Jumalan sana ja sen keskus, Jeesus Kristus. Ihmeiden ihme ei ole todellinen tai
kuviteltu ajallinen parantuminen, vaan uskon synty.
Eikä iso
kirja opeta, ettei evankelistaa saisi arvostella. Oikeastaan asia on päinvastoin.
Paavalin mukaan sisältö ratkaisee. Enkeli taivaasta voi julistaa väärin ja
pimeyden enkeli kirkasta evankeliumia.
Vanha hyvä
seuratupien ohje on, että puheen aikana mietitään, onko puhe sanan mukaista vai
ei. Tarvittaessa voidaan vaikka virsi aloittaa.
Arvioinnin
oikeus ja velvollisuus ei tietenkään tarkoita, että kuka tahansa voi vapaasti
purkaa kiukkuaan, kaunaansa, sairauttaan tai ties mitä. Myös arvioinnissa
sisältö ratkaisee. Nöyrin mielin ja sävyisästi, mutta niin että asia tulee
selväksi.
