Tyypillistä on, että omaiset tai asianosaiset pyytävät, ei
seurakunta. Nuo ihmiset eivät osaa kuvitellakaan, että pappi tulee tekemään
työnsä ilmaiseksi saamatta minkäänlaista korvausta.
Kirkon suositussopimus toimituspalkkioista on niin etevästi
laadittu, että suurin osa kutsuttujen pappien työstä jää korvaamatta.
Korvauksen saamiseen kun on kaksi ehtoa. Seurakunnan oman
papiston pitää olla estynyt ja pyynnön pitää tulla seurakunnalta
(kirkkoherralta), ei yksittäisiltä seurakuntalaisilta. Jos molemmat ehdot eivät
täyty, korvausta ei heru.
Matkakorvauksen virallisen taksan mukaan saisi ihmisiltä
laskuttaa, mutta harva pappi sitä kehtaa tehdä.
Seurakuntalaiset eivät osaa kuvitellakaan, että kirkko ei
maksa palvelijoilleen mitään ja että heillä olisi jokin velvoite korvata
kuluja. Se tuttu pappi kutsutaan, vaikka hän olisi naapuriseurakunnassa,
eläkkeellä tai muissa tehtävissä.
Voisiko seuraaviin sopimusneuvotteluihin valmistauduttaessa
kerrata raamatunkohtaa työmiehestä, joka on palkkansa ansainnut ja ettei pidä
sitoa puivan härän suuta?
Se ei olisi ristiriidassa virren 436:4 kanssa . ”Siis
valtakunnan lapsena palvelukseesi lähden, en vuoksi palkan, kiitoksen, vaan,
Jeesus, armon tähden.”
Itse en nälkään kuole, mutta ajattelen lämmöllä monia
nuorempia kollegoja, jotka ovat tiukalla pätkätöidensä kanssa. On moraalitonta
teettää heillä ilmaista työtä. Älkääkä viitsikö sanoa, että voihan siitä työstä
kieltäytyä.
