Entisen seurakuntani työntekijä oli nuorempana käynyt pari
vuotta Australiassa kokeilemassa, järjestyisikö elämä siellä. Tuli kuitenkin
takaisin. Kyseltiin syytä. Vastaus oli lyhyt: - Vuodenajat.
Moni saattaa haaveilla ikikesästä, mutta toden tullen
kaipaakin myös syksyn väriloistoa, hohtavia hankia ja kevään heräämistä. Jopa
syksyn sateilla on ystävänsä. Joulun seudun lähes läpi vuorokauden jatkuva
pimeys tai hämärä antaa huikean taustan pienillekin tuikuille. Kevään lähestyessä
näkee, miten valo lisääntyy päivä päivältä.
Ihmisiä on ryhmitelty senkin mukaan, mikä vuodenaika heidän
persoonaansa parhaiten sopii. Saahan sitä pohdiskella. Luultavasti onnellisinta
olisi, jos pystyisi aina nauttimaan käsillä olevasta vuodenajasta. On suurempaa
iloita siitä, mitä on, kuin murehtia siitä, mitä ei ole.
Läpi historian on verrattu ihmiselämää vuoden kiertoon.
Heräämme elämään keväällä, kukoistamme kesän, rauhoitumme syksyyn kunnes on
aika pudottaa lehdet tai antaa täyden tähkän taipua maata kohti.
Monissa lähi-idän uskonnoissa tunnetaan taru kuolevasta ja
ylös nousevasta jumalasta. Talviajan karuus on se kuoleman jakso, joka päättyy
kevään ensi merkkeihin. Niistä iloitaan käymällä rituaalisesti tuonelassa
viemässä elämän viestiä kuolon uneen nukkuneelle, joka sitten herää luonnon
kanssa.
Kristuksen ylösnousemus on eri asia. Se ei liity vuoden
kiertoon eikä toistu. Silti joitakin yhtymäkohtia on myös meidän
ylösnousemususkoomme. Kuolemalla ei ole lopullista sanaa. Se on kuin uni, josta
meidät herätetään johonkin uuteen, sellaiseen mitä ei silmä ole nähnyt ja mikä
ei ole ihmisen ajatukseen astunut. On myös iankaikkinen elämä.
Talvi voi olla huikeaa aikaa, kun aurinko tulee esiin ja
hanget ovat täynnä timantteja. Sieluni lepää, kun hiihtelen hiljakseen harjuja,
katselen valkopeitteisiä puita, näen jäniksen jäljet. Toki myös kirkkorakennus
ja messu ovat rakkaita, mutta usein ”metsä kirkkoni olla saa, voin siellä
palvella Jumalaa.”
Iän myötä vauhti on hidastunut ja huomaan vaikkapa tasapainokykyjeni
heikkenevän. Moni ikätoveri on siirtymässä hiihdossa tasamaalle tai jäälle,
mutta joka tapauksessa Luojan suuri temppeli saa heille hohtaa raikasta ilmaa, puhtautta ja kirkastuvaa
säätä.
Säätiedotus saattaa luvata huomenna kirkastuvaa. Jospa se olisi
sitä myös sielun sopukoissa?
