HÄRKÄVIIKOT

Jouluajan päätyttyä alkavat härkäviikot. Se tarkoittanee reipasta töihin tarttumista juhlien jälkeen. Härkä on aikanaan ollut tärkeä työapu, vetojuhta ja voimanpesä.

Sanotaan, että joka härillä kyntää, se häristä puhuu. Hämäläisillä on Härkätiensä Turun suuntaan. Itä-Suomessa härkä on Joroisten vaakunassa. Siinä se viitannee Itä-Suomen ensimmäiseen karjanjalostusyhdistykseen sekä meijeri- ja karjanhoitokouluun.

Arvoeläin päätyi myös sukunimeen Hercepaeus = Härkäpää. Härkäpäisyys on sisua ja sinnikkyyttä.

Antiikin Egyptissä härkä oli nimeltään Apis. Mahtisonni se olikin, sillä sarviensa välissä se saattoi kantaa koko faraon valtakuntaa pallon muodossa. Muoto pohjautunee aurinkoon, jonka jumala Ra oli egyptiläisille tärkeä.

Joku on hoksannut, että Apis kantaisi maapalloa, mutta mahtoivatko muut kuin Eratosthenes tietää maata pallon muotoiseksi? Mainittu kreikkalainen 200-luvun eKr. matemaatikko laski myös maapallon ympärysmitan, otti käyttöön pituus- ja leveyspiirit ja laski maapallon kallistuskulman.

Raamatusta tuttu kultainen vasikka oli oikeastaan voimaa uhkuva nuori sonni. Sonni ei ollut varsinaisesti jumala, vaan jumalan tai hänen voimansa vertauskuva. Monissa tuon ajan piirroksissa ja korkokuvissa Baal-jumala seisoo sonnin vetämissä vaunuissa tai sonni tukee hänen valtaistuintaan.

Härkäviikkoja arvioidaan joskus myös rankaksi raadannaksi. Ravintokin yksinkertaistuu, kun juhlasta palataan arkeen.

Toisaalta on suuri viisaus siinä, että juhla ja arki vuorottelevat. Elämä ei ole yhtä ja samaa. Kaikki aikanaan.

(Tämä on aiemmin julkaistu Kuopion hiippakunnan blogissa Hiipan alta ja vierestä 12.1.2016)