Puolivallattoman rovastin ajatuksia
lähestyvistä hiippakuntavaltuustojen ja kirkolliskokouksen vaaleista 9.2.2016.
Ensinnäkin, pidän vaaleista. Jos
kohta tummistakin. Enkä väheksy muun värisiä tai kaljujakaan.
Työni puolesta olen hiippakuntani
vaalilautakunnan sihteeri. Ymmärrän tehtävän vaatimukset ja pyrin parhaani
mukaan osaltani vastaamaan siitä, että kaikki sujuu lain mukaan. Siitä ei kahta
sanaa.
Mutta lakeja voi tarvittaessa
muuttaa.
Elän toivossa, että joitakin asioita
mietittäisiin vielä vuonna 2020 pidettäviä vaaleja ajatellen.
1) Onko koko revohka
kaikkine säädettyine yksityiskohtineen tarpeellista ja tehokasta kirkon
vähenevien varojen käyttöä?
Suuryritykset pystyvät hoitamaan
edustajistojensa ja vastaavien elinten vaalit kätevänä posti- tai
nettiäänestyksenä.
Kirkossakin on nyt ensi kertaa
maallikkovaalissa postiäänestys, mutta ei vaalikokouksen tilalla, vaan sen
lisänä. Monimutkaisuutta on siis lisätty, ei vähennetty. Jos on postiäänestys,
se voisi olla ainoa vaihtoehto.
2) Toiseksi pohdin seurakuntien äänimäärien
laskentakaavaa vaalijärjestyksen 72 §:ssä. On se matemaattisesti ymmärrettävä,
mutta onko se järkevä ja tarpeellinen? Onko todella tarpeen laskea äänen
painoarvo kolmen desimaalin tarkkuudella? Yhdessä seurakunnassa valtuutetun
ääni on laskennassa 0,538, toisessa seurakunnassa 1,070.
Mutta kun päättäviin elimiin ei mennä
Patajärven tai Kykytaajaman seurakunnan edustajana, vaan hiippakunnan tai koko
kirkon, niin miksei voisi olla reilusti mies/nainen ja ääni, siis äänet
kokonaislukuina? Papeilla se pelaa ihan hyvin, miksi ei siis maallikoillakin?
3) Kolmas kysymykseni lienee se
kerettiläisin: Joko on keksitty, mihin hiippakuntavaltuustoa tarvitaan? Sehän
syntyi, kun piti keventää hallintoa lakkauttamalla vähätuottoiseksi arvioitu
hiippakuntakokous. Se lakkautettiin, mutta tilalle paukahti pysyvä 21 päättäjän
elin.
Hiippakuntavaltuustolle on toki
laissa määritellyt tehtävät, mutta aika niukat ne ovat, lähinnä tilinpäätökseen
ja toiminta- ja taloussuunnitelmaan liittyviä. Ne voitaisiin hyvin hoitaa
muutenkin.
Hiippakuntavaltuustoon valitut ovat
kyselleet, milloin päästään oikeisiin töihin kirkon hyväksi. He ovat fiksuja ja
ahkeria ihmisiä, joilla olisi annettavaa.
Omassa hiippakunnassani puheenjohtaja
on aktiivisesti järjestänyt keskustelutilaisuuksia ja seminaareja kokousten jatkeeksi.
Ne ovat olleet antoisia, mutta ne eivät oikeastaan kuulu valtuuston tehtäviin.
4) Tällä erää viimeiseksi kysyn, onko välillinen
vaali oikea ratkaisu. Mikä muuttuisi, jos seurakuntalaiset saisivat äänestää
eivätkä vain luottamushenkilöt?
