Pappi kävi
onnittelukäynnillä pitäjän perukassa. Pitkään niemeen vei yksi tie ja sekin
ison kaarroksen kautta.
Ne tavanomaiset
onnittelukuviot oli käyty, kädestä pitäen siunausta toivotettu ja virret
veisattu. Juotiin kahvia ja siinä puhe kääntyi elämisen järjestelyihin.
Papissa oli
herännyt diakoninen ote ja hän kysäisi: - Miten te oikein pärjäätte, kun
ikääkin on jo 90 ja asutte yksin ilman mukavuuksia? On tämä asuntokin vähän
syrjässä, ei naapuria näy?
Päivänsankari
katseli hämmästyneenä vierastaan. – Jaa minusta kun täällä on kaikki. Oma rakas
koti. Melkein koko ikäni olen tässä saanut olla ja siitä iloitsen. Pysyn
terveenä, kun pilkon puut ja kannan vedet sisään ja ulos. Enkä minä asu
syrjässä, minä asun kotona. Ja täällä minulla on kaikki.
