Ensi
kuulemalta kysymys on kummallinen. Ei tietenkään. Kaikilla tulee olla samat
säännöt.
Käytäntö on
kuitenkin nostanut esiin tapauksia, joissa on hiljaa hyväksytty jonkun tai
joidenkin toiminta ikään kuin heillä olisi uskonsa tähden erivapaus olla noudattamatta
lakia, järjestyneen yhteiskunnan sääntöjä tai hyviä tapoja.
Monesti
asiaan liittyy ongelmia, jotka ovat syvällä ja vaikeasti ratkaistavia. Eräs
toimintamalli on haikailla mennyttä ja takertua siihen pyrkimällä jäädyttämään
olemassa oleva tilanne, status quo. Sitä saatetaan pitää jämäkkyytenä, jopa
uskon sankaruutena. Usein kuitenkin jokin osapuoli kärsii tuosta
muutosvastarinnasta. Eikä hyvältä tunnu siitäkään, joka kokee, että häntä
pakotetaan muuttamaan ajattelutapaansa.
Hyvin
hurskaalta kuullostaa, kun yhteiskunnan lakien muuttuessa muistutetaan, että
ennemmin tulee totella Jumala kuin ihmistä.
Mutta mistä
kukaan voi varmasti tietää Jumalan tahdon? Raamatusta tietysti, ja siihen
mielellään vedotaan. Raamattua ei kuitenkaan kukaan voi lukea ”suoraan”, ilman
jonkinasteista esiymmärrystä ja tulkintaa. Rehellisempää olisikin sanoa, että
minun tai meidän liikkeemme raamattukäsityksen ja tulkintaperinteen mukaan pyhä
kirja opettaa näin ja näin.
Eräs
kipupiste on suhtautuminen vuoden päästä voimaan tulevaan uuteen
avioliittolakiin tai laajemmin seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuuteen.
Sattuneesta
syystä olen kuullut monien vastavirtaan uivien kertovan, että raskaimmin heitä
on lyöty Raamatulla ja uskonnollisuudella, jossa on suunnilleen yhtä paljon
liikkuvia osia kuin rautakangessa.
Roomalaiskirjeen
1. luvun lopussa viitataan paheksuvassa sävyssä eräisiin poikkeavan
seksuaalisuuden muotoihin. Siitä on tullut useimpien tuntema lyömäase kaikkea
enemmistöstä poikkeavaa rakkautta kohtaan, vaikka konteksti ja tarkoitus on
kovin toinen.
Uuden
testamentin paheluettelot pyrkivät osoittamaan, että uskossaan tavalla tai
toisella nyrjähtäneet ovat kaikin tavoin pahoja, moraalittomia ja kavahdettavia
ihmisiä. Siksi sen esimerkkejä luetellaan täydeltä laidalta, Room 1:ssäkin
paljon, paljon muutakin kuin seksuaalisuuteen liittyvä. Miksiköhän vain yksi
teema on poimittu esiin?
Olisi
virkistävää kuulla röykytystä myös vaikkapa ahneille, pahansuoville ja
parjaajille… Uskoville, maallistuneille ja kaikille muillekin.
