Uskonnon pitää kypsyä

Pohdinpa taas asiaa, josta viisaammat saavat mielellään oikaista. Miksi ääri-islamin ilmenemismuodot ovat uutinen? Miksi islamilaisia tapoja tulee olla loukkaamatta? Miksi heidän on niin vaikea hyväksyä sitä, että on muita uskontoja ja että niiden kannattajat uskovat olevansa oikeassa?

Olisiko yksi mahdollinen selittävä asia kypsyminen?

Tarkoitan sitä, että uskonnoilta menee aikaa saavuttaa sellainen taso, jossa pystytään elämään rauhassa rinnakkain, kunnioittamaan toisen vakaumusta, käymään kiihkotta dialogia.

Harva uskonto on historiassa pystynyt heti osoittamaan mielenmalttia ja suvaitsevuutta. Yleisempää on aggressiivinen vaihe, jota leimaa asenne ”Me yksin olemme oikeassa.” Se taas johtaa väistämättä konflikteihin.

Islamin historia on 600 vuotta kristinuskoa lyhyempi. Eri maissa pitää tietysti laskea eri tavoin. Mutta jos karkeasti ajatellaan, niin oliko kristinusko 600 vuotta sitten, siis 1400-luvulla, mikään rauhanrakentaja ja suvaitsevuuden malli? Historiankirjojen perusteella rohkenen epäillä.

Sen jälkeen kehitys on johtanut ainakin ihanteiden tasolla monenlaiseen hyvään kuten ihmisarvoon, orjuuden lopettamiseen, tasa-arvoon, suvaitsevuuteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, kehitysapuun jne.

Länsimainen arvomaailma ei ole sama asia kuin kristillinen arvomaailma, mutta yhteisiä juuria niillä on.

Kun globalisaatio on edennyt, IT -innovaatiot ovat yhä useampien ulottuvilla ja kansat taas vaeltelevat, voisi kuvitella myös uskontojen tietyn kypsymisen nopeutuvan. Ainakin sille on hyvät mahdollisuudet.

Tie ei ole auvoinen ja yksiselitteinen. Yksi ongelma on ääriliikkeiden kurissa pitäminen, mikä ei koske vain islamia.

Miekkalähetyksen ajan soisi olevan kaikilta ohi. Uuden ajan lähetystyö on elämällä vaikuttamista.

Erivapaus olla julma

 Antaako usko erivapauksia?

Ensi kuulemalta kysymys on kummallinen. Ei tietenkään. Kaikilla tulee olla samat säännöt.

Käytäntö on kuitenkin nostanut esiin tapauksia, joissa on hiljaa hyväksytty jonkun tai joidenkin toiminta ikään kuin heillä olisi uskonsa tähden erivapaus olla noudattamatta lakia, järjestyneen yhteiskunnan sääntöjä tai hyviä tapoja.

Monesti asiaan liittyy ongelmia, jotka ovat syvällä ja vaikeasti ratkaistavia. Eräs toimintamalli on haikailla mennyttä ja takertua siihen pyrkimällä jäädyttämään olemassa oleva tilanne, status quo. Sitä saatetaan pitää jämäkkyytenä, jopa uskon sankaruutena. Usein kuitenkin jokin osapuoli kärsii tuosta muutosvastarinnasta. Eikä hyvältä tunnu siitäkään, joka kokee, että häntä pakotetaan muuttamaan ajattelutapaansa.

Hyvin hurskaalta kuullostaa, kun yhteiskunnan lakien muuttuessa muistutetaan, että ennemmin tulee totella Jumala kuin ihmistä.

Mutta mistä kukaan voi varmasti tietää Jumalan tahdon? Raamatusta tietysti, ja siihen mielellään vedotaan. Raamattua ei kuitenkaan kukaan voi lukea ”suoraan”, ilman jonkinasteista esiymmärrystä ja tulkintaa. Rehellisempää olisikin sanoa, että minun tai meidän liikkeemme raamattukäsityksen ja tulkintaperinteen mukaan pyhä kirja opettaa näin ja näin.

Eräs kipupiste on suhtautuminen vuoden päästä voimaan tulevaan uuteen avioliittolakiin tai laajemmin seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuuteen.

Sattuneesta syystä olen kuullut monien vastavirtaan uivien kertovan, että raskaimmin heitä on lyöty Raamatulla ja uskonnollisuudella, jossa on suunnilleen yhtä paljon liikkuvia osia kuin rautakangessa.

Roomalaiskirjeen 1. luvun lopussa viitataan paheksuvassa sävyssä eräisiin poikkeavan seksuaalisuuden muotoihin. Siitä on tullut useimpien tuntema lyömäase kaikkea enemmistöstä poikkeavaa rakkautta kohtaan, vaikka konteksti ja tarkoitus on kovin toinen.

Uuden testamentin paheluettelot pyrkivät osoittamaan, että uskossaan tavalla tai toisella nyrjähtäneet ovat kaikin tavoin pahoja, moraalittomia ja kavahdettavia ihmisiä. Siksi sen esimerkkejä luetellaan täydeltä laidalta, Room 1:ssäkin paljon, paljon muutakin kuin seksuaalisuuteen liittyvä. Miksiköhän vain yksi teema on poimittu esiin?

Olisi virkistävää kuulla röykytystä myös vaikkapa ahneille, pahansuoville ja parjaajille… Uskoville, maallistuneille ja kaikille muillekin.

 

 

Harvinaisen typerä lakivaliokunta

Järkytys on suuri

Eduskunnan lakivaliokunta äänesti tänään 25.6.2014  ja äänin 10-6 se esittää Suomen historian suurimman kansalaisaloitteen (yli 165.000 allekirjoitusta) kaatamista. Lakivaliokunnan mielestä tässä maassa ei tarvita tasa-arvoista avioliittoa eikä sateenkaariperheiden adoptio-oikeutta.

Olen tyrmistynyt.

Missä maailmassa vastustajat elävät?

Kuinka kauan on varaa syrjiä, sortaa ja eriarvoistaa huomattavaa osaa kansasta,  satoja tuhansia ihmisiä?

Ovatko kaikki muut Pohjoismaat, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska, Espanja, Portugali ja ties mitkä muut maat siis väärässä, kun ovat vastaavan lain HYVÄKSYNEET ja yleensä murskaavalla enemmistöllä?

Minulle tulee väitämättä mieleen rinnastus orjuuteen, kansakouluun ja naisten äänioikeuteen. Orjuuden lopettamista, kansakoulujen perustamista ja naisten äänioikeutta on vastustettu aivan samoin perustein ja äänenpainoin "kristillisistä ja moraalisista syistä" kuin nyt tasa-arvoa.

Historia antaa aikanaan tuomionsa.

Kansa voi tehdä sen nopeamminkin. Ensi kevään eduskuntavaaleissa ainakin minä muistan, että kristillisten, perussuomalaisten, keskustan ja muutos 2011:n edustajat äänestivät kansalaisaloitetta vastaan.

Mauton teko

Venäjällä poliisi on takavarikoinut tauluja taidenäyttelystä. Taulut esittivät mm. presidentti Vladimir Putinia ja pääministeri Dmitri Medvedeviä naisten alusvaatteissa.

Asiasta kertoo mm. Helsingin Sanomat  http://www.hs.fi/kulttuuri/Ven%C3%A4j%C3%A4n+poliisi+takavarikoi+taulun+Putinista+naisten+alusvaatteissa/a1377653749824

Viranomaisten mukaan kyse on provokaatio uusia homolakeja vastaan. Lisäksi ivataan esivaltaa, mistä voi saada vuoden vankeutta.

Jotenkin surkuhupaisaa. Kuvan perusteella taulu on toki mauton. Jupakassa on tahallisen vastakkainasettelun ja huomion herättämisen makua.

Toisaalta tapahtumat osoittavat, että hölmöjä lakeja vastaan noustaan pyrkimällä osoittamaan ne juuri niin hölmöiksi kuin ne ovat.

Asiallisen tiedon välittäminen vaikkapa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kun ei ole ”propagandaa”, joka olisi järkevä kieltää lastensuojeluun vedoten.

Suvaitsevuus - mitä se on

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO:n yleiskokous hyväksyi 16.11.1995 julistuksen suvaitsevuuden periaatteista. Sen mukaan suvaitsevuus on mm. tätä:

- Ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan.

- Ihmisillä on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat (esim. erilaisesta ulkomuodosta, asemasta, puhetavasta, käyttäytymismuodoista ja arvoista riippumatta).

- Kukaan ei saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.

Ai että sormia syyhyää kirjoittaa tähän mehukkaita kommentteja. Mutta enpäs tee. Tee sinä se. Ainakin mielessäsi!