(Tämä on julkaistu Savon Sanomissa 24.12.2016 "Ajassa"
alakertana)
Jouluun kuuluu, että yritetään sanoa ja ymmärtää jotakin sellaista, mikä ei
sanoiksi tai ymmärrykseen taivu. Miten Jumala voi tulla ihmiseksi tai sana
lihaksi?
Siihen on Uuden testamentin sisällä lukemattomia eri polunpäitä
vastaukseksi. Se on vähän kuin sokeat norsua tutkisivat. Yksi tunnustelee
kärsää, toinen korvaa, kolmas torahammasta, neljäs jalkaa, viides kylkeä ja
kuudes häntää. Kukin voi kertoa jotakin olennaista ja varmasti norsuun
kuuluvaa, mutta kukaan ei hallitse koko totuutta.
Vanhimmat Uuden testamentin tekstit ovat Paavalilta. Hän mainitsee
ohimennen ajan täyttyneen ja Jumalan lähettäneen Poikansa syntymään naisesta,
mutta muuten häntä ei tuntunut juuri lainkaan kiinnostavan Kristus ”lihan
mukaan”. Hänelle tärkeintä olivat ristinkuolema ja ylösnousemus. Mainitsee hän
toki myös parusian, sen että Kristus tulee vielä takaisin. Ehkä hyvinkin pian.
Evankeliumeissa kohtaamme Markuksella eräänlaista adoptio-oppia tai
nykykäsityksen mukaan mieluummin possessionaalisuutta. Henki valtaa Jeesuksen
ja ohjaa suureen tehtävään. Jumala tavallaan ottaa Jeesuksen pojakseen ja
julkistaa sen. Matteus ja Luukas eivät tyytyneet tähän, vaan heidän täytyi
kertoa Jeesuksen lapsuudesta. Hyvin erilaiset kertomukset muuten. Ihmeet ovat
olleet mukana alusta asti, ei vasta kasteen ja kirkastusvuoren jälkeen.
Johanneksen evankeliumi on kuin toisesta maailmasta. Siellä on pyhä Sana, joka
oli luomisesta asti Jumalan luona kunnes laskeutui tänne maailmaan ja tuli
lihaksi. Vähän samantapainen on Paavalin siteeraama kenosis-hymni, jossa
ennalta ollut Kristus tyhjentää itsestään taivaallisen olemuksensa voidakseen
olla kuolevainen. Jos Markuksen Jeesus on paljolti ihminen, Johanneksella hän
on taivaallinen olento keskellämme.
Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa edellytetään erityinen kirkon
aika, kun Kristuksen paluu näytti viipyvän. Kirkon tehtävä oli kastaa ja
opettaa, murtaa leipää nälkäisille ja viedä sana kaikkeen maailmaan.
Monesta kohdasta voi uumoilla, että ne kuvaavat myöhemmän seurakunnan käytäntöä
esimerkiksi ehtoollisen vietossa ja kasteessa. Ydinasiat kuvataan yhä
kiteytetymmin, joskin vielä oli pitkä matka esimerkiksi kolmeen ekumeeniseen
uskontunnustukseen.
Kaiken kaikkiaan Uuden testamentin kuvaukset Jumalan Pojasta ja hänen ihmiseksi
tulostaan eivät ole yksi ja yhtenäinen kertomus. Yhdessä ne antavat hänestä sen
kuvan, jota kirkko opettaa. Joulua ajatellen ydin voisi olla sanoissa ”Teille
on syntynyt Vapahtaja.”
Kirjoittaja on rovasti ja notaari.
Jouluun kuuluu, että yritetään sanoa ja ymmärtää jotakin sellaista, mikä ei sanoiksi tai ymmärrykseen taivu. Miten Jumala voi tulla ihmiseksi tai sana lihaksi?
Evankeliumeissa kohtaamme Markuksella eräänlaista adoptio-oppia tai nykykäsityksen mukaan mieluummin possessionaalisuutta. Henki valtaa Jeesuksen ja ohjaa suureen tehtävään. Jumala tavallaan ottaa Jeesuksen pojakseen ja julkistaa sen. Matteus ja Luukas eivät tyytyneet tähän, vaan heidän täytyi kertoa Jeesuksen lapsuudesta. Hyvin erilaiset kertomukset muuten. Ihmeet ovat olleet mukana alusta asti, ei vasta kasteen ja kirkastusvuoren jälkeen.
Johanneksen evankeliumi on kuin toisesta maailmasta. Siellä on pyhä Sana, joka oli luomisesta asti Jumalan luona kunnes laskeutui tänne maailmaan ja tuli lihaksi. Vähän samantapainen on Paavalin siteeraama kenosis-hymni, jossa ennalta ollut Kristus tyhjentää itsestään taivaallisen olemuksensa voidakseen olla kuolevainen. Jos Markuksen Jeesus on paljolti ihminen, Johanneksella hän on taivaallinen olento keskellämme.
Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa edellytetään erityinen kirkon aika, kun Kristuksen paluu näytti viipyvän. Kirkon tehtävä oli kastaa ja opettaa, murtaa leipää nälkäisille ja viedä sana kaikkeen maailmaan.
Monesta kohdasta voi uumoilla, että ne kuvaavat myöhemmän seurakunnan käytäntöä esimerkiksi ehtoollisen vietossa ja kasteessa. Ydinasiat kuvataan yhä kiteytetymmin, joskin vielä oli pitkä matka esimerkiksi kolmeen ekumeeniseen uskontunnustukseen.
Kaiken kaikkiaan Uuden testamentin kuvaukset Jumalan Pojasta ja hänen ihmiseksi tulostaan eivät ole yksi ja yhtenäinen kertomus. Yhdessä ne antavat hänestä sen kuvan, jota kirkko opettaa. Joulua ajatellen ydin voisi olla sanoissa ”Teille on syntynyt Vapahtaja.”
Kirjoittaja on rovasti ja notaari.
