Yritys ja Erehdys Oy

Tosikertomus eräältä työpaikalta. Sopisi mallikuvaukseksi siitä, miten hommia ei pidä tehdä.

Kyseessä oli kaikkien atk-työasemien vaihto.

Uudet koneet ovat sinänsä hieno asia. Siitä tuli kiitoksia.

Vähemmän tuli kiitoksia siitä, että tiedon jälkeen odoteltiin useampi kuukausi, että jotakin tapahtuisi.

Sitten tuli tieto, että tyhjentäkää omien koneiden tiedostot, ja jos tarpeellisia on, tallettakaa ne palvelimelle yhteisiin tiedostoihin. Aikaa myöten selvisi, että ne oman koneen tiedostot olisivat olleet koko ajan käytettävissä, palvelintiedostot taas olivat ties missä useita päiviä. Löytyivät toki ajan kanssa.

Asentajat saapuivat. Ensi töiksi oma palvelin pois päiviltä. Yhteiset tiedostot siis pois käytöstä. Nettiyhteys ja perusohjelmat toimivat jotenkin, mutta ontuen ja milloin nyt suvaitsivat toimia. Asianhallinta katosi ja palasi sitten puutteellisena. Sellaiset ”erikoiset ohjelmat” kuin tekstinkäsittely ja tulostus vaikeutuivat oleellisesti. Ohjelmat eivät enää keskustelleet keskenään. Makrot hävisivät.

Vanhat koneet otettiin pois. Lyötiin uutta rautaa tilalle. Oho, on kovasti eri näköinen. Mikä se tuo telakka on? Mihin se kottaraispönttö hävisi?

Minkäänlaista laitteiston esittelyä ei ollut. Ei käyttöopastusta, ei edes opasvihkosta. Yrityksen ja erehdyksen kautta saatiin koneita käyntiin ja vähitellen päästiin ontuen työhön käsiksi.

Osa ohjelmista hävisi. Saadaanko joskus takaisin, sitä ei tiedetä.

Puutteista reklamoitiin heti, mutta ne eivät kuuluneet asentajille. Heille kuului lyödä rautaa pöytään ja piuhat kiinni. Ei neuvoa.

Aluekonttorin atk-tuki kävi pyynnöstä auttamassa, että saatiin osaan koneista tulostusmahdollisuus.

Pääkonttorin atk-tukeen tehtiin päivittäin ilmoituksia, lähetettiin avunpyyntöjä. Joihinkin niistä jopa vastattiin. Sitten sieltä taisi väki lähteä joululomalle.

Tämän vuoden puolella pantiin postia yhä korkeammalle tasolle, ja lopulta alkoi tapahtua.

”Me kun olimme ihan luulleet, että kaikki on kunnossa.”

Hmm. Palvelukuvauksessaan heillä on, että puheluihin vastataan heti ja sähköpostiin päivän kuluessa. Todellisuus oli vastaamattomat puhelut ja puhelinviestit. Sähköposteista osaan tuli vastaus neljässä viikossa. Osaan ei koskaan.

Hämmästyttävintä on, että saman ison firman kaikilla vastaavilla yksiköillä oli tehty sama laitteiden vaihto ja asennustyö, tämä yksikkö oli viimeisenä. Meniköhän kaikissa muissa kaikki yhtä pieleen? Eikö mitään opittu matkan varrella?

Niin iloinen asia kuin uusien työvälineiden saanti voidaan tehdä kärsimysnäytelmäksi.

Suunnitelkaa, hyvät päättäjät, tuollainen muutosprosessi, ja kysykää käyttäjiltä. Etukäteen.

 

Liikkuvan poliisin puolesta

Olen miettinyt Liikkuvan Poliisin (LP) lakkauttamista. Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) pitää toimenpidettä säästösyistä välttämättömänä. En ymmärrä, koska LP:n tuottamat tulot valtiolle ovat moninkertaiset sen kaikkiin kuluihin nähden, ainakin jos lehtiin kuten Helsingin Sanomat uskoo.

Jos yksityistaloudessa etsitään viiden (5) euron säästö, joka tuottaa satasen (100) tulon menetyksen, osataanlaskea että säästö ei kannata, vaan aiheuttaa 95 euron tappion. Miksi valtion hallinnossa ei ymmärretä tätä?

Lisäksi ihmettelen, miten alas liikenneturvallisuus taas vajoaa, jos LP:n valvonta jää pois. Ei paikallispoliisi ehdi, kun töitä on ennestäänkin ja resursseja vain vähennetään.

Jos olen väärässä, näkisin mielelläni jossakin selvityksen, miten LP:n lakkautus todella säästää ja miksi se on välttämätön. Minusta se ei ole edes hölmöläisten peiton jatkamista saman peiton alapäästä yläpäähän, vaan vielä hullumpaa.

Pogostan hiihto 2012

Terveisiä Pogostan hiihdosta!

Neljäntenä vuonna peräkkäin sen hiihdin. 30 km perinteistä. Keli luistava, tunnelma hyvä, huolto pelasi ja maisemat mahtavat.

Vuosien mittaan olen oppinut hitaasti kiiruhtamisen taidon. Rauhalliseen tahtiin (noin 3.39 koko matka eli 8 km/h) ehtii jutella, katsella maisemia, pysähtyä kaikessa rauhassa  huoltopisteissä. On myös mukava tulla maaliin hyväkuntoisena naureskellen sen sijaan että lyyhistyy heti maalilinjan jälkeen. Muutama tarvitsi piipaa-auton kyytiäkin.

Ihmisluonto nyt on sellainen, että monen kannustimena on kilpailu, kelloa, kaveria tai jotakin muuta vastaan. Minulle riittää osanotto ja se että maalivaatteen nähdessäni tiedän taas mukavasta urakasta selvinneeni.

Näillä vuosilla palautumiseen kannattaa varata aikaa ja konstinsa.