En lupaa mitään!

Moni tekee uudenvuoden lupauksia. Kai siinä on hyvä ajatus: itsetutkiskelun kautta käytännön toimiin, että elämän laatu paranee. Tiedä vaikka tulisi paremmaksi ihmiseksi ja helpommaksi muiden sietää.

Itse en ole kovin innokas lupaamaan, en uutenavuotena enkä muulloinkaan. Tärkeän lupauksen olen vihillä antanut, mutta pappislupausta en. Se oli vala silloin 1977, ei lupaus. Sama juttu sotilasvalan ja tuomarinvalan kanssa.

Lupauksissa on se huono puoli, että joku joskus jossakin arvioi, miten hyvin se on pidetty. Poliitikoilla noita arvioijia lienee eniten.

Turvallisinta on olla lupaamatta mitään. Tai jos lupaisi olla suunnilleen ennallaan? Siinä olisi se hyvä puoli, että olisin jotenkin ennakoitavissa, tuttu ja turvallinen.

Vaikka olisi kai jokaisessa parantamisen varaa. Ainakin kaiken tekeminen litet bättre, mihin Curt Lindström jääkiekkoilijoita opasti.

Hyvä kuitenkin muistaa Heprealaiskirjeen sana, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Yritys ja Erehdys Oy

Tosikertomus eräältä työpaikalta. Sopisi mallikuvaukseksi siitä, miten hommia ei pidä tehdä.

Kyseessä oli kaikkien atk-työasemien vaihto.

Uudet koneet ovat sinänsä hieno asia. Siitä tuli kiitoksia.

Vähemmän tuli kiitoksia siitä, että tiedon jälkeen odoteltiin useampi kuukausi, että jotakin tapahtuisi.

Sitten tuli tieto, että tyhjentäkää omien koneiden tiedostot, ja jos tarpeellisia on, tallettakaa ne palvelimelle yhteisiin tiedostoihin. Aikaa myöten selvisi, että ne oman koneen tiedostot olisivat olleet koko ajan käytettävissä, palvelintiedostot taas olivat ties missä useita päiviä. Löytyivät toki ajan kanssa.

Asentajat saapuivat. Ensi töiksi oma palvelin pois päiviltä. Yhteiset tiedostot siis pois käytöstä. Nettiyhteys ja perusohjelmat toimivat jotenkin, mutta ontuen ja milloin nyt suvaitsivat toimia. Asianhallinta katosi ja palasi sitten puutteellisena. Sellaiset ”erikoiset ohjelmat” kuin tekstinkäsittely ja tulostus vaikeutuivat oleellisesti. Ohjelmat eivät enää keskustelleet keskenään. Makrot hävisivät.

Vanhat koneet otettiin pois. Lyötiin uutta rautaa tilalle. Oho, on kovasti eri näköinen. Mikä se tuo telakka on? Mihin se kottaraispönttö hävisi?

Minkäänlaista laitteiston esittelyä ei ollut. Ei käyttöopastusta, ei edes opasvihkosta. Yrityksen ja erehdyksen kautta saatiin koneita käyntiin ja vähitellen päästiin ontuen työhön käsiksi.

Osa ohjelmista hävisi. Saadaanko joskus takaisin, sitä ei tiedetä.

Puutteista reklamoitiin heti, mutta ne eivät kuuluneet asentajille. Heille kuului lyödä rautaa pöytään ja piuhat kiinni. Ei neuvoa.

Aluekonttorin atk-tuki kävi pyynnöstä auttamassa, että saatiin osaan koneista tulostusmahdollisuus.

Pääkonttorin atk-tukeen tehtiin päivittäin ilmoituksia, lähetettiin avunpyyntöjä. Joihinkin niistä jopa vastattiin. Sitten sieltä taisi väki lähteä joululomalle.

Tämän vuoden puolella pantiin postia yhä korkeammalle tasolle, ja lopulta alkoi tapahtua.

”Me kun olimme ihan luulleet, että kaikki on kunnossa.”

Hmm. Palvelukuvauksessaan heillä on, että puheluihin vastataan heti ja sähköpostiin päivän kuluessa. Todellisuus oli vastaamattomat puhelut ja puhelinviestit. Sähköposteista osaan tuli vastaus neljässä viikossa. Osaan ei koskaan.

Hämmästyttävintä on, että saman ison firman kaikilla vastaavilla yksiköillä oli tehty sama laitteiden vaihto ja asennustyö, tämä yksikkö oli viimeisenä. Meniköhän kaikissa muissa kaikki yhtä pieleen? Eikö mitään opittu matkan varrella?

Niin iloinen asia kuin uusien työvälineiden saanti voidaan tehdä kärsimysnäytelmäksi.

Suunnitelkaa, hyvät päättäjät, tuollainen muutosprosessi, ja kysykää käyttäjiltä. Etukäteen.

 

Muutoksen tuulia kirkossa?

Kuopion hiippakunnan kirkkoherrat ja talouspäälliköt ovat koolla 11.-12.10.2011. Muutama esiin noussut ajatus:

- Kun seurakuntien rahat vähenevät, päästään eroon monitouhuisuudesta ja löydetään olennaisin
- Seurakunta voisi olla puuhakerhon sijaan lepopaikka
- Onko sen toimintamallin aika lopuillisesti ohi, että ihmiset kutsutaan seurakunnan tiloihin harrastamaan seurakuntaa?
- Meillä on mobiiliyhteiskunta. Onko siinä paikoilleen jämähtänyt kirkko?
- Byrokratiatalkoot edelleen ajankohtaisia

Ole oma itsesi

Pidin maailman mielenterveyspäivänä 10.10.2011 luennon Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa, Snellmaniassa. Aiheena "Ole oma itsesi."

Muutama esiin tullut ajatus:

- Jos haluat elämääsi muutosta, muista että juuri tuota omaa tahtotilaasi tarvitaan
- Muutos voi tehdä kipeää - ja olla sen arvoista
- Elätkö omaa elämääsi vai säätelevätkö muut sitä?
- Millaisia rooleja kannat, omia vai vieraita?
- Jokainen voi kehittyä ainakin jossakin määrin
- Pelkojen kohtaaminen tekee kummasti ne pelot tai pelkojen aiheet pienemmiksi

Erilaisuus on elämän rikkautta

Käyn Helsingissä jälkitarkastuksessa erikoislääkärin luona. Uskon, että kaikki on kunnossa.

Mukavalta tuntuu, että sain yhdistettyä käyntiini neljä luentotilaisuutta koululaisille ja opiskelijoille. Pääsen puhumaan erilaisuudesta ja sen merkityksestä.

Paljon on jo saavutettu, jos nuoret ymmärtävät, ettei erilaisuus ole uhka, vaan mahdollisuus ja elämän rikkautta.

Erilaista ei siis tarvitse syöstä kalliolta alas (muinaissuomalaisten vanhuspoliittinen ratkaisu), vaan hänestä ja häneltä voi vaikka oppia jotakin.

Eikä tarvitse puhua vain erilaisuuden sietämisestä, suvaitsemisesta tai hyväkstymisestä. Voidaan reilusti puhua tasa- ja moniarvoisesta yhteiskunnasta.

Kaiken kehityksen ehto on valmius muutoksiin, vaika kipeää tekisi. Ja asennemuutoksesta se alkaa.

Minullakin.