Punainen Jeesus

Vietettiin taas vappua.

Oli työväen juhlaa, opiskelevan nuorison, erityisesti ylioppilaiden,  juhlaa ja kevään juhlaa.

Ja tietysti suomalaiskansallista örvellystä, kuorolaulua ja vasen yks kaks.

Sitten oli myös kristillisiä vappujuhlia.

Lämpimästi kannatan kristillisiä juhlia (enkä nyt tarkoita tiettyä puoluetta) ja senkin aatteen näkymistä yhteiskunnassa.

Useammasta suusta olen kuitenkin kuullut, että monet vasemmalle kallellaan olevat ovat kokeneet, että kristilliset vappujuhlat koetaan jotenkin työväenliikkeen vastaisiksi tai tarkoitukselliseksi provokaatioksi. Saattaa olla, että jossakin on vastakkainasetteluun syyllistyttykin.

Sellainen toiminta ei liene kenenkään etu. Kaiken maailman kärhämöintiä on ihan tarpeeksi muutenkin.

Lienenkö sinisilmäidealisti, kun vakaasti uskon, että kristittyjä ihmisiä on joka lähtöön ja että poliittinen suuntautuminen ei siinä näy. Ja että jos pitää samana päivänä juhlia pitää, jätetään vastakkainasettelu pois. Tai no niin no, syntiä saa vastustaa edelleen...