Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

torstai 8. toukokuuta 2014

Onko se paljon rahaa? Vai sopivasti?


Uusi lastensairaala tarvitsee 160 miljoonaa euroa. Yritetään kerätä kansalta, kun valtiolta ei rahaa heru.

Kuopion teatterin iso peruskorjaus maksaa 27,3 miljoonaa. Elokuussa nähdään, mitä saatiin aikaan.

X:n seurakunnan kirkon välttämättömien korjauskohteiden hoitaminen niin ettei lisävaurioita synny, maksaisi puolisen miljoonaa.

Tunnetun viihdetaiteilijan konserttiin pääsee 75 eurolla noin 60 metrin päähän lavasta.

Jonkun mielestä kaikki nuo vaativat paljon rahaa. Joku toinen ainakin osittain ymmärtää jotakin noista neljästä. Monen on helpointa mieltää sellaisia summia, joita on omalla tilillä tai lompakossa. Siis tuota konserttilipun hintaa tai maksimissaan parin kuukauden palkkaa.

Lastensairaalaa en itse tarvitse eivätkä toivottavasti läheisenikään koskaan. Mutta hyvä ja tarpeellinen se varmaan on. Soisin myös verojani siihen käytettävän.

Teatterista pidän ja tiedän sinne suuntaavani. Lipun hinnat toivottavasti pysyvät järjellisinä. 25-40 euroa vielä jotenkin kestää, jos ohjelman sisältö ja toteutus herättää ajatuksia ja tunteita.

Kirkosta pidän vielä enemmän. Toivoisin niihinkin rahaa löytyvän. Silloin joskus seurakunnat kilpailivat sillä, kuka pystyi komeimman tekemään. Nyt voittajat huokailevat, kun se komea kirkko on kallis ylläpitää ja vielä kalliimpi korjata.

Entä konserttilipun hinta? Taas ollaan arvostuskysymyksen edessä. Se mikä on sielun päällä, on hintansa arvoista, vaikka se hinta olisi suolainenkin. Moni nuori käyttää ison osan kesäansioistaan festari- tai konserttimatkaan ja pitää satsaustaan hyvänä.

Tavalliset ihmiset käsittelet tavallisia rahasummia. Isoimmat hankinnat voivat olla omistusasunto ja auto.

Isompien rahojen käsittelijät ja suurten päätösten tekijät panevat monta nollaa lisää noihin rahamääriin. Siinä voi joskus uhata tietynlainen sokeus. Yhteiset rahat eivät olekaan niin varovasti ja harkiten käytettäviä kuin omat.

Eurovaaleissa tai muuten valittaville ja jo valituille toivon suhteellisuudentajua ja harkintaa siitä, mikä raha on paljon ja mikä ei.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Jos ihan itse saisi


 

Jos ihan itse saisi

Mitä kirkossa nyt tarvitaan?

Uutta ajattelua, uusia avauksia, sen miettimistä, voisiko hommat tehdä toisinkin.

Kyllä, juuri noin. Mutta rajauksen siihen panisin: Yritetään välttää tarpeettomia vastakkainasetteluja, toisinajattelevien vähättelyä ja riidan haastamista.

Toki kärjistämällä moni asia tulee selvemmäksi, muitta kun reippaasti kärjistää, se aina joihinkin sattuu.

Olisi piristävää nähdä välillä vaikkapa innovaatioita. Meillä on alettu tehdä näin ja näin, mitenkäs teillä?

On selvä, että Espoon lähiössä ja Hyrynsalmen perukoilla saatetaan tarvita erilaisia oivalluksia, mutta varmasti yhteisen hyvän jakamisesta olisi monelle hyötyä.

Kun seurakuntalaiset itse saavat olla mukana miettimässä ja heidän ajatuksensa otetaan vakavasti, voi syntyä vaikka mitä. Ei se seurakuntalainen aina odota valmiiksi pureskeltua ohjelmapakettia, vaan ehkä pienimuotoisempaa, mutta jotenkin omempaa.

Seurakunnassa X oli oivallettu, että vapaaehtoistyö on tulevaisuutta. Uusi työntekijä piti kylällä tilaisuuden, jossa kertoi vapaaehtoistyötä organisoivansa ja että hänelle voi ilmoittautua koulutukseen. Hänen ihmetyksekseen tulos jäi laihaksi.

Vasta kauan myöhemmin hänelle selvisi, että sillä kylällä ihmiset pitivät jo monin tavoin toisistaan huolta eivätkä toivoneet käytännön tekojaan kirjattaviksi mihinkään tilastoon.

(Tällä ei sitten ollut tarkoitus suututtaa ketään eikä tehdä vääriä vastakkainasetteluja.)