Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

perjantai 27. toukokuuta 2016

Kuninkaita piisaa


Monella englantilaisella pubilla on nimi, jossa on usein kaksi osaa. Nimi voi olla vaikkapa Spaniard’s Inn, Jack Straw’s Castle, Churchill Arms, Stuffed Duck tai Holy George.

Nimimuoti on siirtynyt myös meille. On niin kansainvälinen olo ja eurotuulahdus vallitsee, kun ei syödä Kaisan kuppilassa, vaan Catherine’s Specialissa.

Kuopion tuomiokapitulin alakerrassa on jazz-ravintola King’s Crown, jossa syön usein lounaan.

King’s Crown tarkoittaa kuninkaan kruunua. Sellainen heidän logossaan sädehtiikin sakaroineen kaikkineen.

Eräs työtoveri huomasi nimessä sekä tuttua että vierasta:

-         Kyllä mekin kruunustaan tuttua kuningasta seuraamme. Sillä meidän kuninkaalla kruunu vain on orjantappurasta.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Avioliittokäsitys vai käsityksiä?


Onko kirkolla yksi ja selvä kanta avioliittoon?

Ne, jotka kieltävät papeilta oikeuden vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon 1.3.2017 jälkeen, antavat mielellään ymmärtää, että kirkon kanta on yksi ja selvä. Kyse on yhden miehen ja yhden naisen liitosta. Ja piste.

Perusteluksi on kaivettu luomisjärjestys. Avioliiton suhteen luomiskertomusten tiimoilta toki löytyy mm. ohje miehelle luopua isästään ja äidistään ja yhtyä vaimoonsa. Muitakin raamatunkohtia on vedetty esiin. Jotkut tuntuvat relevanteilta, jotkut eivät niinkään.

Viisaat ja varmaan tyhmätkin ovat iät ja ajat pohtineet sitä, mikä Raamatun teksteissä on aikaan sidottua ja millä on pysyvä arvo. Samoin sitä, mikä olisi keskeinen ja tärkeä asia, mikä vähemmän tärkeä. Martti Lutherille eräs ratkaisun avaimista oli Christum agere eli se on tärkeää, mikä Kristukseen liittyy ja hänen asiaansa ajaa.

Avioliittoa ajatellen voisi tuon raamattukysymyksen pelkistää siihen, ovatko monesti esiin nostetut kohdat tarkoitettu ikiaikaisiksi ja kaikkia koskeviksi ohjeiksi, vai ovatko ne johonkin aikaan ja sen tapakulttuuriin sidottuja kuvauksia.

Ihminen on mestari löytämään yhä uusia perusteita omalle mielipiteelleen, kannalleen ja vakaumukselleen. Vastaavasti toisella tavalla asian näkevää sopii epäillä. Mahtaneeko olla uskossakaan, kun...

Kaikki mikä edes vähän viittaa seksuaalisuuteen, on aina kiehtonut. Erityisen ihanaa on päästä mestaroimaan toisten omiatuntoja ja löytää rajoitteita, jotka eivät kipeästi osu itseen.

Olen ymmärtänyt, että kirkon sisällä on melkoinen kirjo käsityksiä. Jopa konservatiivien vankasti miehittämä kirkolliskokous on joutunut myöntämään, että avioliittonäkemys ei olekaan niin yksiselitteinen. Voidaan perustellusti esittää myös toisenlaisia kantoja. Huomattava osa papistosta olisi valmis vihkimään yhteiskunnan lain hyväksymät parit.

Lääkkeeksi on kaivettu esiin vanhoja selvityksiä ja tehty uusia sitä silmällä pitäen, mitä ennen on ajateltu. Anteeksi vain, mutta kun minä näen tarvetta toisenkin suunnan selvitykseen, siis siitä, millainen on tulevaisuus. Menneet voivat olla tärkeitä, mutta tärkeää on myös tietää, minne mennään ja miksi. Vai kuuluuko sadan vuoden päästä hörönauru, kun tutkitaan tämän hetken puuhailujamme?

Olisi myös mielenkiintoista nähdä ajantasainen analyysi siitä, millä perusteilla niin monet muut kirkot ovat päätyneet avarampaan näkemykseen ja suoneet jonkin tason siunauksen myös samaa sukupuolta olevien liitoille. Suomihan ei ole näissä asioissa suinkaan etulinjan kiirehtijä, vaan vankasti peräpäässä läntisiä demokratioita ajatellen. Kiire ei ole kunniaksi, mutta ei jälkeen jääminenkään.

Salomon viisautta ja Jobin kärsivällisyyttä päättäjille, ja Jumalan armoa meille kaikille.

 

maanantai 9. toukokuuta 2016

Kirkolliskokouksen takuuvarmat asiat

Kirkolliskokous istuu tällä viikolla Turussa. Järjestäydytään, tutustutaan esiin tuleviin asioihin. Istutaan pitkää päivää salissa ja valiokunnissa.

Tällä nelivuotiskaudella on muutama takuuvarma aihe. Yksi niistä on seurakuntarakenne. Edellinen kirkolliskokous ei monelle yllätyksenä hyväksynytkään yhtymämallia. Veikkaan, että sama malli tulee ehkä vähän viilattuna uudelleen esille. Kun on pakko tehdä jotakin, että myös pienet ja vähäväkiset seurakunnat saavat hengelliset peruspalvelunsa.
Jos joku löytää paremman mallin, niin onnittelen.
Toinen takuuvarma aihe on tasa-arvoisen avioliittolain voimaan tulo 1.3.2017 ja sen vaikutukset kirkossa. Yhteiskunnallinen laki on ja pysyy, mutta kirkkomme empii ja selvittää. Johdon taholta on toistettu, että kirkon avioliittokäsitys on yksinkertainen: se on yhden miehen ja yhden naisen pysyväksi tarkoitettu liitto. Erinäisissä selvityksissä on päädytty samaan.
Mielelläni näkisin suomalaisen analyysin siitä, millä perusteilla niin moni muu kirkkokunta on päätynyt viime vuosikymmeninä toisenlaiseen näkemykseen ja pystyy antamaan kirkollisen seremonian myös samaa sukupuolta oleville vihkipareille. Suomessa puhutaan maallisen viranomaisen edessä solmitun avioliiton siunaamisesta, mikä tyydyttää kovin harvoja.
Kirkolliskokous ei ole mikään kirkon parlamentti. Jo vaalitapa on toinen. Välillinen vaali suosii perinteitä ja jo valittujen uudelleen valintaa. Veikkaan, että kansanvaalilla koottu kirkolliskokous olisi nuorekkaampi ja rohkeampi.
Vanhan sanonnan mukaan vakaat konservatiivit pitävät kirkkoa pystyssä, radikaalit taas sitä kehittävät. Löytyisikö tähän dynaamiseen jännitteeseen oikea tasapaino Turussa?
 

maanantai 2. toukokuuta 2016

Punainen Jeesus

Vietettiin taas vappua.

Oli työväen juhlaa, opiskelevan nuorison, erityisesti ylioppilaiden,  juhlaa ja kevään juhlaa.

Ja tietysti suomalaiskansallista örvellystä, kuorolaulua ja vasen yks kaks.

Sitten oli myös kristillisiä vappujuhlia.

Lämpimästi kannatan kristillisiä juhlia (enkä nyt tarkoita tiettyä puoluetta) ja senkin aatteen näkymistä yhteiskunnassa.

Useammasta suusta olen kuitenkin kuullut, että monet vasemmalle kallellaan olevat ovat kokeneet, että kristilliset vappujuhlat koetaan jotenkin työväenliikkeen vastaisiksi tai tarkoitukselliseksi provokaatioksi. Saattaa olla, että jossakin on vastakkainasetteluun syyllistyttykin.

Sellainen toiminta ei liene kenenkään etu. Kaiken maailman kärhämöintiä on ihan tarpeeksi muutenkin.

Lienenkö sinisilmäidealisti, kun vakaasti uskon, että kristittyjä ihmisiä on joka lähtöön ja että poliittinen suuntautuminen ei siinä näy. Ja että jos pitää samana päivänä juhlia pitää, jätetään vastakkainasettelu pois. Tai no niin no, syntiä saa vastustaa edelleen...