Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

maanantai 27. helmikuuta 2012

Puijon laturetki 2012

Hiihdin Puijon laturetken sunnuntaina 26.2. Sää aurinkoinen, navakka tuuli. Nimestä huolimatta ladut olivat pitkälti Kallaveden jäällä, missä vesi vaivasi ja tuuli puhalsi uria umpeen.
Vaellus oli vaivaista, mutta kuljin kohti taivasta...
On riemullista todeta, että jaksaa ja pärjää. En tosin nopeudessa, niin moni meni menojaan. Mutta joka potkulla ja työnnöllä eteenpäin, ja ennen pitkää edessä näkyivät odotetut viisi kirjainta: MAALI.
Kuluneena talvena on ollut aluksi lumetonta, sitten julmetut pakkaset, ja kun kelit paranivat, iski iskias. Niinpä harjoituskilometrit olivat jääneet vähiin. Niitä tarvitaan rutkasti lisää, jos ja kun vajaan kolmen viikon päästä sinnittelen Pogostan hiihdon Ilomantsissa.
Jos et ole ikinä ollut laturetkellä, voin suositella. Huolto pelaa. Eikä heti tarvitse ahnehtia pisintä reittiä tai kilpasarjaa. Retkisarjoissa ehtii katsella maisemiaja nautiskella.
Pieni pronssinen muistomitali on kotona näkösällä.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Kirkon töissä ihan jees

Tuore kirkon työolobarometri kertoo kummia.

Ihmiset kokevat tekevänsä mielekästä työtä, esimies tukee, työyhteisö on hyvä...

Aivan toisenlaista tietoa kuin median hellimä kuva kirkon työoloista, jotka olisivat täynnä riitaa, kähmintää, välistä vetoja, välinpitämättömyyttä, alistamista...

maanantai 13. helmikuuta 2012

Kirkossa palkka jää pieneksi

Olen huolestunut siitä, mistä kirkko luulee saavansa ammattitaitoisia työntekijöitä tulevaisuudessa.

Kutsumustietoisuus ei ole mihinkään hävinnyt, mutta kun myös seurakuntatyöntekijän pitää maksaa opintovelat, asuminen ja paljon muuta. Milläs maksat, jos palkka on kovin pieni?

Jäi juuri hyvä papin sijainen saamatta, kun hän totesi saavansa opettajan toimestaan lähes 2.000 euroa kuussa enemmän.

Palkkaerot muuhun yhteiskuntaan eivät ikävä kyllä ole supistumassa, vaan repeämässä entisestään.

Iso kirja sanoo, ettei puivan härän suuta saa sitoa ja että työmies on palkkansa ansainnut. Kirkossa se pitäisi muistaa myös omien työntekijöiden osalta.

---
Pieni kuvaava anekdootti vuodelta 1986:

Olin juuri sopinut asuntolainasta. Pankinjohtaja oli vähän hiljainen ja sanoi sitetn, että eikö pastori voisi antaa koko palkkansa tulla meidän pankkiin.Sanoin että voisi. Ja tuleekin. Pankinjohtaja ällistyi. Ei ollut uskoa palkkaani todeksi.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Naiset valtaavat alaa

Katselen viran puolesta Kuopion hiippakunnan papistoa koskevia tietoja päivittäin. Yritän löytää seurakunnille työntekijöitä ja työnhaluisille töitä. Usein nuo tarpeet kohtaavat. Kaikenlaista muutakin on: nimikirjan merkintöjä, virkavapauksia, sijaisjärjestelyjä, tutkintoja ja niihin liittyvien näytesuoritusten järjestelyjä. Joka päivä myös jotakin uutta.

Eräs kirkollinen taho pyysi tarkan luettelon seurakuntapapeista ninikkeellä kirkkoherra, kappalainen ja seurakuntapastori. Tässä joukossa on joitakin vs. ja vt. viranhaltijoita.Tein listaa sen mukaan, miten virkoja parhaillaan hoidetaan.

Siitä kertyi mielenkiintoinen ajankuva ja selvä näky tulevaisuuteen.

Noita seurakuntapappeja on kaikkiaan 212, ja heistä miehiä 131, naisia 81.

Selvästi miesvaltaisin nimike on kirkkoherra. Hiippakuntamme 55 seurakunnasta 48:aa johtaa miespuolinen kirkkoherra, kun taas 7.llä on ruotelissa nainen. Tähän on suurelta osin historialliset syyt, koska naiset ovat olleet pappeinakin vasta 24 vuotta ja pätevöitymisaikaa on ollut vähän.

Toisaalta myös asennepuolella on yhä sitä, että valitaan ehkä herkemmin mies kuin nainen, jos valinnanvaraa on. Huomattava osa naisista ei myöskään pyri johtaviin asemiin. Sen ilmiön syitä olisi mielenkiintoista selvittää.

Kappalaiset ovat suurin seurakuntapapiston ammattiryhmä, 76 kappaletta. Jakauma on jo paljon tasaisempi: 41 miestä, 35 naista. Tähän virkaan pätevyysvaatimuksena on mm. pastoraalitutkinto, jonka pian valmiiksi saamassa on viisi pappia - ja he ovat kaikki naisia.

Seurakuntapastoreissa muutos näkyy jo keikahtamisessa toisin päin lukemiin: 32 miestä, 39 naista, yhteensä 71.

Näistä voi päätellä, että papisto on hyvää vauhtia naisistumassa. Kirkkoherran viran osalta miesenemmistö säilynee vielä pitkään, mutta muuten on syytä opetella suhtautumaan siihen, että nainen pappina ei ole kummajainen, vaan pian enemmistön edustaja.