Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Pankki kyykyttää

Eläköön Nordea! (2017) Ja hävetköön.

Verkkopankin kautta en voinut maksaa autosta loppuerää, koska varat olivat sijoitustilillä.
Menin siis Kuopion konttoriin torin reunalla.
Mutta eipäs onnistunutkaan!

Minut tunnistettiin, kävi esimieskin paikalla sen toteamassa, että yleisesti tunnettu ihminen, ei siinä mitään. Oli ajokortti ja jopa passi.

Mutta eipä raha siirtynytkään, koska heillä kummitteli sijoitustilin avaajana entisen elämäni henkilötunnus. Se oikeakin oli näkösällä, koska olin vuonna 2010 Helsingissä toimittanut pankkiin todistukset henkilötunnuksen muutoksesta sukupuolen korjauksen takia. 

Minulla oli mukana jopa maistraatista saatu virkatodistus, jossa on molemmat henkilötunnukset ja selvitys siitä, miksi se minulla on muutettu.

Mutta pankin täytyi silti pyytää lupa Helsingistä antaa minulle omia rahojani. Yksinkertainen rahansiirto omalta tililtä vei yli kaksi päivää.
Voi elämän kevät.

Järjen käytön luulisi olevan sallittua.

Jotenkin rinnasteinen oli yliopistollisen keskussairaalan KYS:n ilmoitus vuosia sitten (2011):
- Varaisimme teille ajan, mutta kun teitä ei ole olemassa.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Hurskasta pönötystä

Katselen Espoon piispan vihkimystä. Paljon kaunista, perinteistä ja hyvää. Sisarkirkkojen edustus.

Mutta:  Toisaalta julmettua pönötystä. Kaikki spontaanius visusti piilossa. Musiikki niin korkeatasoista, että satunnainen katsoja taatusti kokee vieraaksi. Voi kun olisi enemmän virsiä!

Näiden näkemysten ja perinteiden yhteen sovittaminen on vaikea ja hienovaraista tyylitajua vaativa asia. Ehkä myös pönötysjuhlia tarvitaan.

Minun sieluni olisi olossaan oikeassa, kun mukana olisi improvisointia, vähän virheitäkin, laaksoa ja kukkulaa, tilaa yllätyksille.

Sunausta uudelle piispalle!

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Miksei vieläkään vihitä?


Olen parhaani mukaan yrittänyt ymmärtää evlut kirkon kantaa kieltää avioliittoon vihkiminen samaa sukupuolta olevilta.

Kieltoa voidaan perustella lähinnä ikiaikaisella käytännöllä ja perinteellä.

Toisaalta päätös kieltää vihkiminen on mielestäni jotenkin outo. En nyt sano skitsofreeninen, vaikka tuonkin sanan olen tässä yhteydessä kuullut.

Väännän rautalankaa:

1) Kirkon virallinen seksuaali- ja sukupuoliopetus toteaa, että homoseksuaalisuus on OK eikä missään nimessä synti.

2) Kun samaa sukupuolta oleva pari haluaa solmia avioliiton rukouksen ja siunauksen hengessä ja Jumalan kasvojen edessä, kirkko ilmoittaa, ettei se käy. Muille käy, teille ei.

Loogisempi systeemi olisi joko todeta homot kauheiksi syntisiksi (mikä ei todellakaan enää onnistu) tai antaa halukkaiden saada kuulla papin aamen.

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

En lupaa mitään!

Moni tekee uudenvuoden lupauksia. Kai siinä on hyvä ajatus: itsetutkiskelun kautta käytännön toimiin, että elämän laatu paranee. Tiedä vaikka tulisi paremmaksi ihmiseksi ja helpommaksi muiden sietää.
Itse en ole kovin innokas lupaamaan, en uutenavuotena enkä muulloinkaan. Tärkeän lupauksen olen vihillä antanut, mutta pappislupausta en. Se oli vala silloin 1977, ei lupaus. Sama juttu sotilasvalan ja tuomarinvalan kanssa.
Lupauksissa on se huono puoli, että joku joskus jossakin arvioi, miten hyvin se on pidetty. Poliitikoilla noita arvioijia lienee eniten.
Turvallisinta on olla lupaamatta mitään. Tai jos lupaisi olla suunnilleen ennallaan? Siinä olisi se hyvä puoli, että olisin jotenkin ennakoitavissa, tuttu ja turvallinen.
Vaikka olisi kai jokaisessa parantamisen varaa. Ainakin kaiken tekeminen litet bättre, mihin Curt Lindström jääkiekkoilijoita opasti.
Hyvä kuitenkin muistaa Heprealaiskirjeen sana, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

perjantai 16. marraskuuta 2018

ASIAA

Minulta on usein kysytty T-asian eri termeistä ja kuvausta siitä, mitä mikin on.

Miksi kirjoittaisin kaiken uudestaan, kun esim. arvovaltainen Lääkärilehti on homman hoitanut?

Lue asiallisia julkaisuja, luulet vähemmän!

Ja jätä höpö höpöt kuten PS-nuorten julkilausumat ja MV-lehti omaan arvottomuuteensa.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/sukupuolen-moninaisuus-ndash-lahestymistapa-sukupuoleen-muuttumassa/?public=03e1e8ab6640d519c8a09cdc446fff55&utm_source=facebook&fbclid=IwAR08LALncACtgKzyNf8zPLwWv7N-yKRFHEzUFTswhWl6i9Sn1atU3y0AHDQ

maanantai 29. lokakuuta 2018

Pyhäinpäivä eikä mikään hello waan

Ilmoitan - enkä nöyrimmästi, vaan reilusti ja avoimesti - että aion viettää pyhäinpäivää enkä mitään halloweenia. Hellowaan, sanon sille.
Minusta kuoleman ja kauhun populaari makaberisointi on yksinkertaisesti mautonta.
Sen sijaan tuntuu hyvältä muistaa vainajia. Muistan myös kristikunnan pyhiä, eläviä ja edesmenneitä. Lämmöllä kiitän esim. Martti Lutheria, joka otti ja rojautti pyhät maan päälle.

lauantai 29. syyskuuta 2018

Mikko Mikkelissä




On muuten Mikon nimipäivä. Päivänsankareita on tuttavapiirissä niin paljon, että saatte yhteiset onnittelut.
Nimi on hepreaa ja alun perin kolmetavuinen Mi - K(h)a - El.
Kuten kaikki heprealaiset nimet se on kokonainen lause: Kuka - kuin - Jumala. Olisiko järkevä suomalainen käännös "ketä voisi verrata Jumalaan?"
Mikael oli juutalaisen mytologian ylienkeleitä, taivaallisen sotajoukon johtaja ja yleensä miekka kädessä kuvattu. Niin myös ni-mikko-kaupunkinsa Mikkelin tuomiokirkon lasimaalauksessa.
Jospa kaimat olisivat vähän rauhallisempia.
Suomalaisissa kansansaduissa Mikko on Repolaisen etunimi. Tarkoitaneeko, että Mikko on ovela tai neuvokas?