Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

En lupaa mitään!

Moni tekee uudenvuoden lupauksia. Kai siinä on hyvä ajatus: itsetutkiskelun kautta käytännön toimiin, että elämän laatu paranee. Tiedä vaikka tulisi paremmaksi ihmiseksi ja helpommaksi muiden sietää.
Itse en ole kovin innokas lupaamaan, en uutenavuotena enkä muulloinkaan. Tärkeän lupauksen olen vihillä antanut, mutta pappislupausta en. Se oli vala silloin 1977, ei lupaus. Sama juttu sotilasvalan ja tuomarinvalan kanssa.
Lupauksissa on se huono puoli, että joku joskus jossakin arvioi, miten hyvin se on pidetty. Poliitikoilla noita arvioijia lienee eniten.
Turvallisinta on olla lupaamatta mitään. Tai jos lupaisi olla suunnilleen ennallaan? Siinä olisi se hyvä puoli, että olisin jotenkin ennakoitavissa, tuttu ja turvallinen.
Vaikka olisi kai jokaisessa parantamisen varaa. Ainakin kaiken tekeminen litet bättre, mihin Curt Lindström jääkiekkoilijoita opasti.
Hyvä kuitenkin muistaa Heprealaiskirjeen sana, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

perjantai 16. marraskuuta 2018

ASIAA

Minulta on usein kysytty T-asian eri termeistä ja kuvausta siitä, mitä mikin on.

Miksi kirjoittaisin kaiken uudestaan, kun esim. arvovaltainen Lääkärilehti on homman hoitanut?

Lue asiallisia julkaisuja, luulet vähemmän!

Ja jätä höpö höpöt kuten PS-nuorten julkilausumat ja MV-lehti omaan arvottomuuteensa.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/sukupuolen-moninaisuus-ndash-lahestymistapa-sukupuoleen-muuttumassa/?public=03e1e8ab6640d519c8a09cdc446fff55&utm_source=facebook&fbclid=IwAR08LALncACtgKzyNf8zPLwWv7N-yKRFHEzUFTswhWl6i9Sn1atU3y0AHDQ

maanantai 29. lokakuuta 2018

Pyhäinpäivä eikä mikään hello waan

Ilmoitan - enkä nöyrimmästi, vaan reilusti ja avoimesti - että aion viettää pyhäinpäivää enkä mitään halloweenia. Hellowaan, sanon sille.
Minusta kuoleman ja kauhun populaari makaberisointi on yksinkertaisesti mautonta.
Sen sijaan tuntuu hyvältä muistaa vainajia. Muistan myös kristikunnan pyhiä, eläviä ja edesmenneitä. Lämmöllä kiitän esim. Martti Lutheria, joka otti ja rojautti pyhät maan päälle.

lauantai 29. syyskuuta 2018

Mikko Mikkelissä




On muuten Mikon nimipäivä. Päivänsankareita on tuttavapiirissä niin paljon, että saatte yhteiset onnittelut.
Nimi on hepreaa ja alun perin kolmetavuinen Mi - K(h)a - El.
Kuten kaikki heprealaiset nimet se on kokonainen lause: Kuka - kuin - Jumala. Olisiko järkevä suomalainen käännös "ketä voisi verrata Jumalaan?"
Mikael oli juutalaisen mytologian ylienkeleitä, taivaallisen sotajoukon johtaja ja yleensä miekka kädessä kuvattu. Niin myös ni-mikko-kaupunkinsa Mikkelin tuomiokirkon lasimaalauksessa.
Jospa kaimat olisivat vähän rauhallisempia.
Suomalaisissa kansansaduissa Mikko on Repolaisen etunimi. Tarkoitaneeko, että Mikko on ovela tai neuvokas?

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Lämmin kädenpuristus

Tunnustan: olen suurella lämmöllä seurannut suurvaltajohtajien tapaamista Helsingissä. On hyvä, että on puhevälit. Hienommin sanottuna, että käydään dialogia.
Upeita ovat myös olleet Helsingissä näkyneet "lakanat", joissa kehotetaan lämmittämän sydämiä, ei maapalloa, ja että autuaita ovat rauhantekijät, koska heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.
Donald Trump on vain yksi ihminen. Samoin Vladimir Putin. Silti heihin kulminoituu moni asia suurvaltasuhteissa. On hyvä, jos he muistavat ison kirjan ajatuksen siitä, että siltä, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan.
Joka johtaa, johtakoon toimellisesti. Lisäisin siihen, että - kuten jo Antti Rokka opetti - tehdään asiat jären kanssa.
Eikä unohdeta sydäntä. Sykkikööt sydämet siihen malliin, että apua tarvitsevat myös apua saavat ja että tämä maailma rauhoittuisi.
NHL-pelipaidan tai MM-jalkapallon lahjoitus ovat pieniä eleitä. Isompia olisi esim. Syyrian jälleenrakentaminen ja pakolaisten paluun tukeminen.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Kun leirikeskusta ei enää ole

Kuluvana kesänä moni seurakunta pyörittää kesätoimintaansa ilman ennen käytössä ollutta leirikeskusta. Kokemuksia karttuu, hyvää ja pahaa.
Keskuksista on luovuttu kustannussyistä. Käyttö on ollut vähäistä ainakin kesäsesongin ulkopuolella. Saattoipa kunnon lämmitys puuttuakin.
Aluksi leirejä pidettiin enemmän tai vähemmän improvisoiden. Telttailtiin tai majoituttiin ties mihin katoksiin tai majoihin. Vähitellen vaatimustaso nousi. On mukavampi olla lämpimässä, lakanoiden välissä ja sisävessan tuntumassa. Ruokapalvelukin saisi olla muuta kuin nuotion kypsentämät antimet.
Tason nousu nosti kustannuksiakin, erityisesti kun palvelut edellyttivät ammattitaitoista henkilökuntaa.
Nyt on huomattu, ettei se rippileirin pito ilmaista ole vuokratiloissakaan. Moni muu retki tai leiri saattaa jäädä pitämättäkin.
Aika entinen ei koskaan enää palaa, ei näissä leirikeskusasioissakaan. Haikailu ei auta, vaan tarvitaan rohkeutta ja luovia ratkaisuja. Mitä ne ovat, se tiedetään parhaiten paikan päällä.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Ämpäreitä virkaa hakeneille!

Kuopion hiippakunnassa vaihtuu noin kahden vuoden sisällä neljännes kirkkoherran viran haltijoista. Hyvin monen eläkkeelle siirtyminen osuu samoihin aikoihin.


Tuomiokapitulissa eläteltiin toiveita, että työttömyyttä tai urakierron hitautta valittavat nuoret teologit riemurinnoin rientävät hakemaan vapautuvia virkoja. Onhan joka vuosi huomattavan monta johtamistaidon kurssien kautta virkaan pätevöityviä.


Vaan toisin on käynyt. Hyvä jos on saatu yksi hakija virkaa kohti.


Miksi kirkkoherran virka ei houkuttele? Sitä saisi pohtia painavammallakin foorumilla.


Palkka on yksi selitys, ehkä vielä painavampana rannaton työkenttä ja työn muuttuminen yhä enemmän kirjoituspöydän takaa tehtäväksi. Moni papin kutsumuksen saanut kun tahtoisi kiertää pitäjällä eikä laatia turvaselvityksiä, tilastoja tai vapaa-aikasuunnitelmia. Syitä on varmasti muitakin.


Esitin juuri kahvipöydässä ajatuksen, joka on vapaasti käytettävissä:
  • Tuomiokapituli lahjoittaa logollaan varustetun muoviämpärin jokaiselle kirkkoherran virkaa hakeneelle!