Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

maanantai 5. joulukuuta 2016

Herra, armahda!

Olin ajatellut olla kommentoimatta Imatran hirveää ampumistapausta. Vaan enpä voinut.
Syvä myötätuntoni kaikille uhreille ja heidän läheisilleen.
Pienessä kaupungissa moni tuntee monen. Luultavasti minäkin tunsin tai tiesin heidät kaikki.
Kun kuolema tulee arvaamatta lähelle, se koskettaa kovalla kädellä.
Moni on myös voimaton. Mitä ihmettä voimme tehdä? Sytyttää sen kynttilän? "Suo Herra toivon kynttilöiden loistaa..."
Rukoilen, että Herra armahtaisi meitä. Millaiseksi olemme tehneet hänen hvyäksi luomansa maailman? Maran ata, tule Herra Jeesus, anna valosi voittaa pimeys!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Papinvaali on kovin, kovin hidas

Kirkossamme tehdään uudistuksia ja hyvä niin.


Kaikissa asioissa ei ihan kaikki ole mennyt parhaalla tavalla.


Esimerkiksi otan kirkkoherran vaalin. Nykyisin on yleisintä, että vaali on välillinen eli luottamushenkilöt hoitavat vaalin. Tässä vaalitavassa on useita etuja. Papit arvostavat sitä, etteivät samalla tavalla ole kaiken kansan sylkykuppeina kuin kansanvaalissa. Todelliset lahjat, koulutus, kokemus ja kyvyt voidaan punnita ja haastattelussa vielä osoittaa, mikä on miehiään tai naisiaan. Pienempi valitsijoiden joukko on paremmin informoitu kuin koko kirkkokansa.


On jo nähty, että välilliseen vaaliin on paremmin ehdokkaita kuin kansanvaaliin, joka on yhä mahdollinen. Ja kun se sitä on, en arvostele seurakuntia, jotka tuota vaalitapaa pyytävät.


Välillinen vaali ehkä  hiukan nopeuttaa kirkkoherran vaalia, joka - kaikella rakkaudella sanottuna - on edelleen kovin hitaasti etenevä vaalitavasta riippumatta.


Mutta ikävämpi yllätys odottaa prosessin loppupäässä. Saavutettu nopeusetu hupenee siinä, että vaalin jälkeinen prosessi on kaksi kuukautta aiempaa hitaampi. Aiemminkin on odotettu vaalin tuloksen lainvoimaisuus, mutta nyt siihen lätkäistään päälle kirkkoherran irtisanomisaika nykyisestä virastaan. Jos hän jo on kirkkoherra, irtisanomisaika on kaksi kuukautta. Eikä fiksu vaalivoittaja sano itseään irti ennen kuin valitusaika on ohi. Muutenhan hän saattaisi joutua tyhjän päälle, jos valitus tulee ja sitä tutkitaan. Valituksen käsittely kun voi kestää yli vuodenkin.


Siinä muuten olisi toinen nopeamman prosessin paikka, valitusten käsittely. Eikä se johdu kirkosta.

torstai 17. marraskuuta 2016

Liikettä niveliin

Kirkkoa on sanottu vaeltavaksi Jumalan kansaksi. Historiallisena taustana lienee Israelin autiomaavaellus kohti luvattua maata, mistä sitten saatiin esikuva kristityn vaellukselle kohti taivasta. Erityisesti Heprealaiskirjeessä sitä kuvataan kauniisti ja yhteishengessä. Pitäkäähän huoli, ettei kukaan jää matkasta!


Kirkkohallitus on antanut yleiskirjeessään ohjeita liikkuvasta seurakunnasta, mutta siinä ei vaelleta mihinkään eikä kirkoista tehdä telttapyhäkköjä.


Sen sijaan kannustetaan istuvaa ja uskovaa seurakuntaa liikkumaan ja nauttimaan muutakin kuin sananrieskaa, kahvia ja pullaa.


Ohjeet ovat yksinkertaisia ja helposti sovellettavia:
  • Kirjatkaa ylös, mitä jo nyt tehdään
  • Lisätkää liikettä omaan ja työyhteisön arkeen
  • Liikkukaa yhdessä seurakuntalaisten kanssa
On niitä vihjeitä tietysti netissäkin: https://www.facebook.com/Liikkuvaseurakunta/
Ylös, ulos ja lenkille!


Monen mielestä se on mukavinta kaverin kanssa tai porukassa. Moni pikkuisen yllytyshöperö lähtee mukaan, kun saa numerolapun rintaansa, vaikka ei oltaisi minkäänlaisessa kilpailussa.

torstai 20. lokakuuta 2016

Vesitetty koko hiippakunta...

Kauhukseni olen huomannut työskenteleväni Suomen ehkä vesitetyimmässä hiippakunnassa!

Kuopion hiippakunnan seurakuntien nimistä reilusti puolet sisältää jonkin vesiaiheen ja lopuista muutama selvästi viittaa jotenkin veteen. Onhan esim. Ilomantsi merkitykseltään suunnilleen ”mantsilaisten vesireitin latvavedet”. Ilo on samaa juurta kuin ylä, ja Mantsinsaari Laatokalla. Rääkkylä lienee ”Rääkykylä” eli siellä on salmen yli soutua pyydetty vastarannalle huutamalla.

Suoraan vetisiä seurakuntia ovat esim. Heinävesi, Kallavesi, Kiuruvesi, Konnevesi, Pielavesi ja Riistavesi. Järviä on vielä enemmän: Polvijärvi, Pyhäjärvi, Ristijärvi, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Varpaisjärvi ja Järvi-Kuopio.

Järvien väliin mahtuu tietysti salmi: Hankasalmi, Hyrynsalmi, Iisalmi, Suomussalmi, Vehmersalmi. Yksi perinteikäs pitäjä tyytyy lampeen, siis Rautalampi.

Järvessä on tietysti lahtia: Kontiolahti, Lapinlahti. Niemikin on,Tuusniemi, ja saamenkielinen venepaikka Kaavi. Saamea on myös Lieksa, joka tarkoittanee suota.

Jos ei salmi riitä, vesien väliin tulee joki: Suonenjoki, Leppävirta. Pielisensuu viitannee Pielisjoen suuhun. Niin kuin Joensuukin. Veden reippaampaa liikettä kuvaavat Eno ja Juankoski.

Pyhäselässä se selkä viittaa järvenselkään. Rantakylä taas on Pielisjoen rannalla…

Osa noista seurakunnista on jo liitetty naapureihin, mutta nimet ovat tallella.

Luoja ja jääkausi ovat ainakin venereittejä ja rantasaunan paikkoja tänne runsaasti siunanneet. Eteläisissä vesissämme polskii saimaannorppakin.

torstai 6. lokakuuta 2016

Toi tuolla vielä elää, ammu sinne

Uutiset kertovat, miten Venäjän ilmavoimat moukaroivat Aleppon kaupunkia Syyriassa. Viimeisetkin sairaalat maan tasalle. Kymmeniä tuhansia uhreja. Raunioissa vielä eletään, vaikka kaikesta on pulaa puhtaasta vedestä alkaen.

Venäjän uutisissa ilmavoimat on sankari tuhotessaan terroristien tukikohtia.

Muu maailma ihmettelee, miten siviilikohteita saa rankaisematta räjäyttää taivaan tuuliin. Kokonaisen suurkaupunginkin.

Politiikan asiantuntija antaa lausunnon: Vaikka Al-Assadin hallinto on julma, se on sentään hallinto, ja silloin koko maa ei vajoa anarkiaan.

Minä annan lausunnon, että en ymmärrä ihmisten pahuutta.
Mitä ihmettä me voisimme tehdä?

torstai 22. syyskuuta 2016

Pahan päättäjän ajatuksia

Pitkä, kunniakas työura. Tästä on hyvä pitää puheita. Toisaalta se ei ole johtaja eikä mikään, joka ei itse siirry hyvälle eläkkeelle alle kuusikymppisenä. Siinä sitten realisoituvat myös optiot, bonukset, rahastot sun muut.

Tärkeintä on rahassa rypeminen ja sen verran nuoren kunto, että ehtii ja jaksaa nauttia elämästä. On onneksi tullut golfattua monet työpäivät ja lasketeltu siellä ja täällä.

Olkoot muut kuuteen viiteen tai ylikin. On ne jos suinkin jaksavat, koska muuten eläke ei riitä mihinkään. Ei se riitä silloinkaan, mutta mitä siitä kertomaan?

Tai mikä sen mukavampaa kuin rätkäistä lopputili kouraan pari kuukautta ennen eläkeikää? Siinä on naurussa pitelemistä, kun eläke putoaa viime metreillä pienemmäksi.

Kaupan alalla on jo pitkään hoksattu, että yli viisikymppiset saneerataan pois. Miksi kummassa ne eivät jatka työuraansa? Ryhtyisivät yrittäjiksi…

Kiva konsti on myös ottaa aikaihmiset harjoittelijoiksi. Se onnistuu jopa ilman palkkaa. Kun aika päättyy, sanotaan kiitos ja hyvästi. Pian on tilalla toinen hölmö työpaikan toivossa.

Eihän kukaan päättäjä ajattele näin, eihän?

maanantai 12. syyskuuta 2016

Tuomiokapituli istuu

Kuopion tuomiokapitulissa vierailleet ovat ihastelleet sen kaunista salia ja sen pitkää pöytää vihreine verkoineen. Tuolitkin ovat tyyliin sopivat, piispalla juhlavin. Luontainen häveliäisyyteni estää sanomasta, kenellä ainoana on hiippakunnan vaakuna värin kanssa.
Istunnossa noudatetaan eräitä vanhoja perinteitä. Ennen kuin kokous avataan, veisataan alttarin ääressä virsi, luetaan vuorossa oleva raamatunkohta lectio continuan mukaan ja pidetään rukous. Lectio continua tarkoittaa jatkuvaa eli järjestyksessä tapahtuvaa Raamatun läpi lukemista.
Alttarin yllä on puinen iso Kristus. Kun nostaa silmänsä ylös korkeuksiin (siihenhän Sana kehottaa), siellä on vihreä valo sen merkiksi, että kevyen alttarin sivuun siirtämällä aukeaa pelastustie pihalle. Tuo konkreettinen yhteys Kristuksen ja pelastustien välillä on ollut monen hartauspuheen aihe.
Puhetta johtaa piispa, ja hänen estyneenä ollessaan tuomiorovasti. Päätökset tehdään valmistellun esityslistan ja esittelyn pohjalta. Niissä on aina myös mainittu, voiko päätökseen hakea muutosta, ja jos ei, niin millä perusteella.
Siinä arvokkaan pitkän pöydän ääressä istuu piispa istuimellaan toisessa päässä. Istumajärjestys on osin hyvin perinteinen. Piispan paikalta katsoen oikealla kädellä on ensiksi tuomiorovasti, sen jälkeen lakimiesasessori. Vasemmalla kädellä taas istuvat pappisasessorit, vanhempi ja nuorempi.
Muut paikat on varattu lakiin myöhemmin lisätyille tuomiokapitulin jäsenille. Oikealla lakimiehen (Kuopiossa –naisen) jälkeen istuu hiippakuntadekaani ja hänen jälkeensä puheoikeudella hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, joka ei siis osallistu päätöksentekoon.
Vasemmalla taas on pappisasessorien jälkeen paikka maallikkojäsenelle. Hänen jälkeensä tuleva tuoli on tyhjä. Se on tarkoitettu vierailijalle, esim. kirkkoherran virkaa hakeneelle, jota haastatellaan.
Yhtä puuttuu. Pöydän toisessa päässä istuu notaari, joka toimii myös kokousten sihteerinä. Notaarikaan ei ole päättäjä, vaan esittelijä ja valmistelija.
Hiljainen toive kaikilla lienee, että läsnä on myös pyhä kolmiyhteinen Jumala ja että hänen tahtonsa tapahtuisi.