Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

torstai 25. elokuuta 2011

Jeesukselle vieraat asiat

Jeesukselle vieraat asiat:


Koti, uskonto, isänmaa



Suomalaisen kristillisyyden juuriin katsotaan usein kuuluvan, että arvostaa kotia, uskontoa ja isänmaata. Niin minäkin teen.

Mutta muuttuuko kuva, jos ajatellaan, mitä Jeesus arvosti?

Oikeastaan täysin. Hän ei tainnut pitää mitään noista asioista kovin suuressa arvossa.

Hänellä ei ollut kotia. Ketuilla on luolansa, mutta ihmisen pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaa. Kapernaumissa hän viihtyi Pietarin kodissa, Betaniassa taas Martan, Marian ja Lasaruksen luona. Omaa kotia ei tainnut olla. Vietti kuljeskelevaa elämää.

Entä uskonto? Evankeliumit pitävät yhtä: harvaa asiaa Jeesus vastusti tiukemmin kuin aikansa järjestynyttä uskonnollisuutta. Toki hän kävi temppelissä ja synagogissa, mutta joutui jatkuvasti hakauksiin virallisen uskonnollisuuden kanssa. Tai kansanhurskauden tulkkien fariseusten.

Isänmaa? Ei tainnut se maallinen valtakunta pahemmin kiinnostaa. Hänen kuninkuutensa ei ollut tästä maailmasta. Roomalaisia vastaan hän ei suostunut nousemaan eikä poliittiseksi messiaaksi asettumaan.

Niin että kotia, uskontoa ja isänmaata ei hänen suuhunsa juuri saa, mutta eipä meidän uskonelämämme muutenkaan ole yksi yhteen 2000 vuoden takaisen roomalaishallintoisen Palestiinan kanssa.

Ja arvostetaan ihan rauhassa ja suomalaisessa mielessä kotia, uskontoa ja isänmaata.

perjantai 5. elokuuta 2011

Nautiskellen luonnossa

Huhtikuisen ison leikkauksen jälkeen olen kuntoutunutt kohtalaisen hyvin. Liikun ja nuuhkin ulkoilmaa.

Muutama rajoitus on. En sa juosta, hyppiä, ajaa polkupyörällä tai uida. Erikseen ei ole kielletty esim. motocrossia, mutta sanoo se järkikin jotakin. Jopa minulla.

Rauhallinen kävely on muutenkin se minulle hyvin sopiva laji, erityisesti jos jalkojen alla ei ole asvaltti tai tiukkaan tintattu hiekkatie. Metsäpolku on se paras, kimmoisa, maisemiltaan vaihtuva ja ainakin mäntymetsissä tai jättipalsamin lähellä vielä hyvältä tuoksuva.

Joka paratiisissa on käärme. Suomen luonnossa sen muodostavat hyttyset ja myöhemmin syksyllä hirvikärpäset. Molemmat ovat ihastuneet minuun.

Se on kuitenkin pieni hinta siitä, että voin vapaasti omin jaloin liikkua kauniissa, puhtaassa luonnossa, ihmetellä pikku sammakoita kuten tänään tai mitä milloinkin kohtaan .

Menkää metsään, hyvät ihmiset! Ja varmuuden vuoksi astiat mukaan, jos vaikka eteen sattuisi marja- tai sieniapaja.

tiistai 2. elokuuta 2011

Avoin demokratia

Norjan tragediasta on jo kirjoitettu paljon. Niin paljon, että sanojen köyhyys jo näkyy. Ihan kaikkea haluamaansa kukaan ei voi ilmaista, vain likiarvoja ja suuntaa antavasti.

Olen miettinyt kahden pohjoismaan eroja henkisessä ilmastossa.

Suomessa innostuttiin heti vaatimaan tiukkaa linjaa. Kovemmat aselait (vaikka niitä on juuri kovennettu), selkeät rajoitukset, sellaiset rangaistukset, että tuntuu.

Entä Norjassa?

Pääministeri Stoltenberg vakuuttaa, että demokratiasta ja avoimesta yhteiskunnasta ei tingitä. Lisätään luottamusta ja vuorovaikutusta.

Tässä on ero kuin yöllä ja päivällä. Norjan eduksi, sanoisin.

Veritekoja ei estetä lainsäädännöllä, vaan lisäämällä ihmisten hyvinvointia ja luottamusta.