Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Leimakirves on heilahtanut

Helsingissä Virka-galleriassa Sofiankatu 1on kaksikin koskettavaa valokuvanäyttelyä. Johannes Romppasen ja Sirkku Varjosen "Identity Search" antaa kuvan ja tekstitilan maahanmuuttajille. Paino ei ole siinä, mistä kukin on tuillut, vaan kuka hän on ja millaisia asioita hän tärkeänä pitää. Minulle tutumman Elina Relanderin "Sidoksia" taas kertaa TV-TS-TG teemaa. Olenpa itsekin kolmen kuvan mallina. Näyttelystä julkaistaan tulevana syksynä kirja.

Työnhakijana mietin, missä mättää.

Onko minut leimattu jotenkin pelkästään yhden ominaisuden takia, siis "se transihminen"? Vai mistä johtuu, että melkoinen oppineisuus, koeteltu ammattipätevyys ja monet inhimilliset vahvat ominaisuudet eivät nyt paina mitään viranhaussa?

Kuvittelevatko työhönottajat, että elän ja julistan vain TS-asiaa?

Pitäisi normaalijärkisen hyvin ymmärtää, että pappina tekisin papin töitä, keskittyisin virkaan ja sen vaatimuksiin. Niinhän tein Imatrallakin, missä ei yli 4 kk aikana ilmestynyt yhtään lehtijuttua TS teemalla.

Omasta mielestäni olen edelleen ihan hyvä pappi.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Helsingissä työnhakijana

Työnhaku jatkuu. Toiveita on.
Kotimaahan saan kirjoittaa 10 artikkelin sarjan.
Oulunkylän seurakunta antoi saarnavuoron 13.5.
Mieluiten tietysti tekisin täysipäiväistä papintyötä. Eiköhän sitäkin vielä järjesty.

Helsingin koti on vielä päälaellaan, mutta tavarat löytävät vähitellen paikkansa. Imatran päässä oli tarkka suunnitelma, mitkä tavarat menevät häkkivarastoon ja mitkä tuodaan sisään. Melkein se onnistuikin.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Välimatka kasvaa

Olen viettänyt pääsiäistä sukuloiden Helsingissä. Olen kävellyt, levännyt, syönyt Birgitan hyviä ruokia ja käynyt usein Oulunkylän kirkossa. Samalla olen selvitellyt työmahdollisuuksia. Kotimaa-lehti jo jotakin kertoi.

Muutama iäkäs Imatran seudun ystävä, jolla ei ole Internet-yhteyttä, on jo murehtinut hylkäämisen kokemuksiaan. Onhan välimatkalla merkitystä, vaikka maailman sanotaan pienentyneen. Mutta aina voi soittaa, kirjoittaa tai tulla käymään, puolin ja toisin.

Oikeita ystäviä ei hylätä. Yhteydenpito voi harventua tai vaikeutua, mutta jos puolin ja toisin on tahtoa, se jatkuu.

Tavaton määrä on tullut pyyntöjä vihkiäisiin, muutama vahvasti ennakoitu hautaansiunaamispyyntökin vielä eläviltä. Mielellänihän minä pyhissä toimituksissa palvelen, mutta täytyy taas olla realisti. Jos saan täältäpäin seurakuntatyötä, on minulla todennäköisesti viikonvaihteet kiinni uuden työnantajan tarpeisiin. Vaikka olisi miten kivoja ja tuttuja ihmisiä muualla, papin on ensisijaisesti palveltava omaa seurakuntaansa. Se nyt vain on kirkon järjestyksen mukaista.